Tomaattinen tonnikalapasta

Kaikilla on varmasti muutamia ruokia, joita tehdään silloin, kun ei oikein mitään muuta tule mieleen. Reseptejä, jotka osaa unissaankin ja maistuvat milloin vain. Sellaista todellista arkiruokaa meinaan. Meille yksi tällainen on tomaattinen tonnikalapasta. Yksinkertaista ja hyvää, sopii myös perheemme kala-allergikolle. Meidän oman tvistin tälle aika peruskastikkeelle antavat chili ja kuivattu basilika. Jep! Kuivattu basilika on monen hifistelijän inhokki, mutta meillä se vain yksinkertaisesti kuuluu tähän pastakastikkeeseen.

TOMAATTINEN TONNIKALAPASTA

(neljälle)

2-3 valkosipulin kynttä
kuivattua chiliä
oliiviöljyä
1 purkillinen MSC-sertifiotua tonnikalaa vedessä
400g tomaattimurskaa
2 dl liha- tai kalalientä
kuivattua basilikaa
1 pieni purkillinen kapriksia
500g pastaa
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun raastettua parmesaania tai pecorinoa

1. Murskaa veitsen lappeella ja pilko valkosipulit. Hienonna veitsellä myös kuivatut chilit.

2. Kuullota valkosipulia ja chiliä oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää joukkoon tonnikala, tomaattimurska, liha- tai kalaliemi ja kuivattu basilika. Anna porista hiljalleen ilman kantta vähintään puolisen tuntia. Lisää kaprikset, mustapippuri ja suola (mikäli tarpeen).

3. Keitä pasta (suolatussa) vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. (Meillä käytetään usein Barillan pastoja, sillä niitä on mahdoton pilata.)

4. Siivilöi ja valuta pasta. Laita pasta takaisin kattilaan ja lisää joukkoon tonnikalakastike. Sekoita kastike ja pasta keskenään. Tarjoile juuri raastetun parmesaanin tai pecorinon kanssa.

Koska emme ihan vielä halua tarjota Pienelle säilykkeitä ja tämä pasta on kapriksineen muutenkin alle vuoden ikäiselle turhan suolaista, tein ohessa sormiruokailijalle pienen kastikkeen tuoreista miniluumutomaateista, valkosipulista, pakasteherneistä ja kuivatuista yrteistä.

Mitkä ovat teidän luottoreseptejänne?

Poro-boscaiola

Yksi ehdottomasti parhaista keittiön raaka-aineista on sienet ja niistä saa myös mielestäni mitä parhaimmat öljypohjaiset pastakastikkeet. Tästäkin pastasta on monta eri versiota ja yleisimmin lihana käytetään esimerkiksi pekonia ja sieniksi sopivat melkein kaikki metsäsienet. Omia suosikkeja kyseiseen kastikkeeseen ovat portobellot, erilaiset tatit, mustatorvisienet ja suppilovahverot.

Tämä on ehkä vähän "suomalaisempi" versio kyseisestä klassikosta ja mielestäni poro sopii tähän ateriaan mitä mainioimmin. Lihana käytettiin tavallista pika-poronkäristystä, jota voi löytää luullakseni minkä tahansa marketin pakastealtaan uumenista.

Poro-boscaiola

240 g poronkäristystä
2 kpl valkosipulin kynttä
25 g voita
2 rkl oliiviöljyä
3 isohkoa portobelloa (tai noin 150g muita sieniä)
nippu persiljaa
1 kpl kuivattu pieni chili (jos haluaa pientä terävyyttä makuun)
500 g pastaa

1. Paista poro ja haihduta mahdollisesti kertynyt neste.
2. Lisää oliiviöljy, voi, pilkotut sienet ja valkosipuli sekä hieman silputtua persiljaa.
3. Paista matalalla lämmöllä kunnes sienet ovat kypsiä.
4. Lisää kastike keitettyyn pastaan ja sekoita joukkoon loput silputusta persiljasta.

Tarjoile pecorino romanon tai parmesaanin kanssa.

Gnocchit, ne herkulliset perunapallerot

Tämä on tuorepastan ohella toinen mukava ruoka valmistella kun on hieman ylimääräistä aikaa. Niille, joille gnocchit ovat vieraampia sanoittakoon, että ne ovat periaatteessa vain perunamuusista, durumvehnäjauhoista ja kananmunasta tehtyjä palleroita, jotka keitetään kuin pasta ja tarjoillaan pastakastikkeiden kanssa. Gnoccheistakin on useita variaatioita ja jaan teidän kanssa sen, minkä opin äidiltäni, ja joka tietysti siis on mielestäni se ainoa oikea tapa tehdä niitä.

Tänään kastikkeeksi riitti, ja mielestäni gnoccheihin ei muuta tarvitsekaan, perus tomaattikastike.

Gnocchit

700 g perunoita
300 g durum vehnäjauhoja
2-3 kananmunaa
1 tl suolaa

1. Keitä perunat kypsiksi ja muusaa ne tasaiseksi muusiksi.
2. Sekoita jauhot ja suola perunamuusiin.
3. Tee taikinan keskelle kolo johon rikot kananmunat.
4. Vaivaa taikinasta tasainen massa.
5. Ota pala taikinaa ja pyöritä jauhoisella alustalla siitä ohut pitko.
6. Leikkaa pitkulasta puu- tai muovilastalla noin 1,5 cm paksuisia paloja.
7. Paina haarukalla (hennosti) gnocchia pyöräyttäen sitä vähän samalla.
8. Keitä gnocchit runsaassa määrässä suolattua vettä.
9. Muutaman minuutin päästä gnocchit pulpahtelevat pintaan, pinnalla kelluva gnocchi on valmis ja sen voi ottaa reikäkauhalla siivilään ja sekoittaa kastikkeeseen.

Tomaattikastike

500 g tölkkitomaatteja
2 valkosipulin kynttä
2 rkl oliviiöljyä
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria

1. Kuori ja murskaa valkosipulit veitsen lappeella.
2. Lämmitä öljy ja valkosipulit kattilassa.
3. Lisää tomaattimurska ja basilika, sekä mausta suolalla ja pippurilla.
4. Anna tulla hyvin matalalla lämmöllä 30 min.

Ja mikä sen herkullisempi jälkiruoka kuin viimekesäisistä mustikoista keitelty kiisseli ja kermavaahto! :)

Le lasagne della nonna

...eli mummin lasagne. Viime reissulla perheen luokse Italiaan piti vihdoin perehtyä mummon tekemän lasagnen, tai tarkemmin ottaen kastikkeen salaisuuteen. Usein olen tehnyt ragún (muualla kuin italiassa tunnetaan bolognese kastikkeena) melko tyypilliseen tapaan käyttäen yrttejä, mausteita, oliiviöljyä yms. mitä suurin osa kyseisen ruoan resepteistä yleensäkin sisältää. Kuitenkin yllätyin hieman kun tarkkailin mummon kokkailua koska hän käytti kasvisten (sipuli, porkkana, selleri), tomaatin ja jauhelihan lisäksi vain kahta asiaa: voita ja suolaa. Toinen asia joka kiinnitti huomion oli se, että yleensä kun olen tehnyt vastaavia ruokia olen vain kuullottanut kasvikset, mutta tässä versiossa kasvikset kypsennettiin voissa pehmeiksi ennen lihan lisäämistä.

Hyvin usein ainakin suomalaisissa resepteissä näkyy, että lasagnessa käytetty besciamella (béchamel) kastikkeeseen on isketty vielä juustoa kylkiäiseksi, missä ei ole mitään vikaa, mutta usein on jätetty yksi tärkeimmistä mausteista, muskottipähkinä, kokonaan pois. Itse laitoin tällä kertaa mozzarellaa lasagnen keskimmäisen kerroksen väliin viipaleina, olisi varmaan ihan yhtä hyvin voinut sulattaa suoraan kastikkeeseenkin.

Tällä kertaa kun oli vähän enemmän aikaa tehtiin lasagnelevyt itse, mutta vallan mainiosti pärjää ihan valmiilla lasagneleyilläkin. Yleensäkin lasagne on meillä viikonloppuruokaa koska yksi tärkeimpiä makuun ja rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä on kastikkeen pitkä hautuminen ja lasagnen vetäytyminen uunista oton jälkeen.

Ragú

1 porkkana
1 sipuli
1 varsisellerin varsi
1kg tomaattimurskaa
n. 500g sika-nauta jauhelihaa
voita
suolaa

1. Pilko porkkana, varsiselleri ja sipuli hienoksi ja kypsennä voissa matalalla lämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmentyneet.
2. Lisää joukkoon jauheliha ja anna sen ottaa vähän väriä. Voit nostaa lieden lämpöä tätä varten.
3. Lisää joukkoon tomaattimurska ja mausta suolalla maun mukaan.
4. Anna hautua kannen alla matalalla lämmöllä ainakin 2 tuntia.

Beschiamella

1l maitoa
2rkl jauhoa
nokare voita
muskottipähkinää

1. Sulata voi kattilassa ja sekoita jauho voin joukkoon.
2. Lisää maitoa aina vähän kerrallaan kattilaan koko ajan vatkaten.
3. Kun maito on lisätty mausta ripauksella muskottipähkinää. Jos haluat, lisää myös juustoa.

Lasagne

1. Pinoa vuoalle molemmat kastikkeet ja lasagnelevyt aloittaen ensin jauhelihakastikkeesta ja besciamellasta ja lopettaen jauhelihakastikkeeseen ja besciamellaan.
2. Tällä kertaa laitoin keskimmäisen kerroksen väliin viipaloidun mozzarellan ja raastoin pinnalle parmesaania.
3. Laita 200 asteiseen uuniin ja anna kypsyä n 40 min.
4. Ota lasagne pois uunista ja anna vetäytyä vähintään 30 min.

Mikäs sen tuoreempaa kuin tuorepasta?

Usein yhdeksi viikonlopun aterioista muodostuu jokin pastaruoka tuorepastasta, omatekemästä sellaisesta. Muutamaa erilaista pastakonetta kokeilleena mielestäni paras vaihtoehto pastakoneeksi on Marcato Atlas joiden saatavuus mielestäni on hyvä. Periaatteessahan pastaa voi aivan yhtä hyvin tehdä ilman konettakin, mutta jos aikoo useammin omaa pastaa tehdä, helpottaa kone elämää huomattavasti. Loppujenlopuksi pastan tekeminen on suhteellisen yksinkertainen, vaivaton ja nopea juttu - etenkin jos pelkät pastalevyt tai tagliatellet/pappardellet riittävät.

Periaatteessa pastataikina ei ole muuta kuin jauhoa, kananmunaa tai vettä ja ehkä suolaa. Kuitenkin italiassa jokaisella on se oma "oikea" resepti minkä mukaan taikina tehdään, osa käyttää koko kananmunan, osa pelkät keltuaiset, osa ei käytä kumpaakaan vaan pelkkää vettä, osa laittaa suolaa toiset eivät ja laittavatpa jotkut oliviiöljyäkin taikinaan. Jauhojen tulee olla durum vehnäjauhoja ja itialialaisella tipo-00 jauhatuksella, eli hienoimmalla mahdollisella. Suomessa kuitenkin durumvehnäjauhojen saatavuus on rajallinen joten yleensä sillä mitä marketin hyllystä löytyy pärjää hyvin.

Oma reseptini on yksinkertaisuudessaan kokonainen kananmuna ja 1/4 tl suolaa per 100 g jauhoa. Yleensä siis tulee tehtyä annostelulla n. 400 g jauhoja, 4 kananmunaa ja 1 tl suolaa.

1. Kasaa jauhokeko pöydälle (tai kuten minä kulhoon kun se sotkee hieman vähemmän) ja sekoita joukkoon suola.
2. Tee jauhon keskelle kolo johon rikotaan kananmunat.
3. Vaivaa taikinaa kunnes jauho ja kananmuna on sekoittunut keskenään ja taikina muistuttaa hieman muovailuvahamöykkyä.
4. Ota pieni pala taikinaa ja rupea käyttämään sitä pastakoneen läpi isoimmalla mahdollisella paksuudella. Taita taikina kaksinkerroin ja käytä taikina uudestaan isoimman välin läpi, toista sama noin 10 kertaa kunnes levyn rakenne on tasainen.
5. Kun levy on tasainen voit alkaa kaventaa levyn paksuutta ja yksi pykälä kerrallaan pistää taikinalevy koneen läpi (nyt siis ei tarvitse enää käyttää kuin kerta koneen läpi paksuutta kohti) kunnes olet saavuttanut haluamasi paksuuden.

Itse yleensä jätän paksuuden suurinpiirtein puoleenväliin koneen paksuusasteikosta. Mikäli taikinaa tulee tehtyä vahingossa liikaa, voi ylimääräisen taikinan pakastaa ja käyttää myöhemmin. Jos käytän pastan esimerkiksi lasagneen tai canneloneihin käytän pastan heti valmistuksen jälkeen, tagliatellejä ja pappardellejä tehdessä yleensä teen ne aamusta ja laitan ne kerämäisiin kekoihin leivinliinalle kuivamaan ja käytän ne ilalla vähän kuivaneina. Mikäli pasta näyttää kovin kostealta pyöräytän tagliatelleja hieman jauhoissa ennen liinalle laittoa etteivät ne tarttuisi toisiinsa, kuitenkin jos näin teen niin keitän ne yleensä isossa määrässä vettä (8L) jolloin ylimääräinen jauho "huuhtoutuu" pois keitinveteen.

Hätäpasta

jarnon hoitaessa suurimman osan kokkailuista pienessä perheessämme, minä keskityn keittiössä lähinnä syömiseen. joinain päivinä en minäkään kuitenkaan ruoanlaitolta onnistu välttymään, ja silloin on yleensä hätä kädessä. laittelin tämän pastan nälissäni aineksista, joita jääkaapista sattui löytymään - onneksi yllätin myös itseni, sillä ruoka oli mieleistä.

parsakaaliportobellopastahässäkkä

pienehkö parsakaali

pari portobelloa (tai esim. suppilovahveroita)

valkosipulia

kuivattua chiliä

oliiviöljyä

pieni nokare voita

pippuria

suolaa

pastaa

päälle parmesaania tai vaikkapa pecorino romanoa

1. laita vesi kiehumaan pastaa varten.
2. pilko parsakaali, sienet ja valkosipuli.
3. kuumenna paistinpannu ja lorauta hieman öljyä. tiristele sieniä hetki ja lisää valkosipuli, chili ja parsakaali. varo kuitenkin ruskistamasta valkosipulia, sillä sen maku muuttuu tästä huomattavasti.
4. paistele pannulla, kunnes parsakaali on hieman kypsynyt. lisää nokare voita, pippuria ja suolaa mausteeksi.
5. sekoita ainekset pastan joukkoon. pastan ei kannata antaa siivilöidessä valua aivan kuivaksi, sillä öljyphjaisissa kastikkeissa lisäkostuke saattaa olla toivottavaa. voit lisätä oliiviöljyä, jos pasta on kuivaa.
6. lisää päälle raastettu juusto ja SYÖ.