Pienen kaura-banaaniletut

Olen etsinyt jo aika pitkään hyvää reseptiä sokerittomille, maidottomille ja vehnättömille lettusille. Haku ei kuitenkaan ole tuottanut juuri sitä mitä etsin, joten päätin kehitellä meidän perheelle täydelliset letut itse. Ja nämä olivat niin tosi tosi hyviä! Ihana viikonloppuaamupala koko perheelle vauvasta vaariin. Onnistuin! :D (Kylläpä tekee iloiseksi tällainen, hihi!)

Letut sopivat oikeastaan jo kuuden kuukauden iästä lähtien. Söimme näitä Pienen täyttäessä kymmenen kuukautta ja samalla hän sai ensimmäiset maistiaisensa turkkilaista jogurttia. Pienen annoksessa oli lettuja, jogurttia ja pakastettuja isovanhempien mökiltä keräämiä mustikoita. Herkkua näytti olevan! Äitillä oli näiden lisäksi chia-siemeniä ja hunajaa. Voi että. Jaoimme myös ihanan pehmeän mangon :) 

HERKULLISET KAURA-BANAANILETUT

6-7 pientä lettua

1 banaani

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

1,5 dl kaurahiutaleita

kardemummaa

Ceylonin kanelia

paistamiseen esimerkiksi kookosöljyä

1. Surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella kuohkeaksi ja tasaiseksi taikinaksi.

2. Paista lettuset miedolla lämmöllä (nämä paistoin 9-asteikkoisen levyn nelos-vahvuudella) kookosöljyssä ja tarjoile esimerkiksi turkkilaisen jogurtin ja marjojen tai hedelmien kanssa.

Miltä vaikuttaa - menevätkö nämä letut kokeiluun?

(Hyvää oli!)

Sormiruokailijan kasvis-kuskusvuuat

On ihanaa onnistua tekemään ruokaa, jota Pieni oikein kauhoo suuhunsa! Tässä sellainen kokeilu :) Käytännössä vuokiin voi laittaa oikeastaan mitä kasviksia tahansa, luulisin myös, että lohi sopisi sekaan mainiosti. Olen itse kalalle allerginen, minkä vuoksi sitä ei tule tarjottua Pienelle läheskään niin usein kuin olisi hyvä. Kalaruokia suositellaan syötävän kuitenkin aika usein, kaksi kertaa viikossa. Yritän tässäkin petrata, mutta nyt jaan tämän reseptin ensin.

Koska suolaa ei näin pienille suositella, yritin panostaa makuihin sopiviin yrtteihin. Henkilökohtaisesti uskon, että etenkin rintaruokitulle lapselle, joka jo äidinmaidon kautta on saanut tutustua erilaisiin makuihin, kannattaa tarjota oikeasti maistuvaa ruokaa. Siksi suosittelen, että kannattaa yrittää tehdä vauvalle sellaista ruokaa, joka maistuisi itsellekin!

Tekstuurista tuli juuri sormiruokailuun sopivaa ja sitä oli selvästi helppo lapata suuhun. Maistui!

KASVIS-KUSKUSVUUAT

(6 muffinssivuokaa)

1 valkosipulin kynsi

1 pieni salottisipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa

5 miniluumutomaattia

puolikas paprika

parsakaalin varsi

oliiviöljyä

kuivattua persiljaa

kuivattua basilikaa

kuivattua timjamia

mustapippuria

1 dl kuskusia

4 kananmunaa

2 dl vettä/kauramaitoa tmv.

1. Raasta porkkanat ja palsternakka. Kuori parsakaalin varsi ja kuutioi se sekä muut kasvikset. 

2. Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota kasviksia öljyssä pannulla sen verran, että maut vahvistuvat. Lisää joukkoon yrtit ja mustapippuri.

3. Sekoita kasvikset ja kuskus keskenään ja nostele lusikalla vuokiin. Sekoita haarukalla munat ja vesi ja kaada seos vuokiin.

4. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa n. 30-40 minuuttia.

Suormiruokailijamme suosikit (7-8kk)

Toinen sormiruokailukuukautemme oli kovin vaihteleva. Vaipasta alkoi löytyä ihan kunnollista tavaraa (sori! :x), joten ruokaa meni masuun kasvavissa määrin. Pyrin aluksi siihen, että Pieni söisi kaksi tai kolme ateriaa joka päivä, mutta useimpina päivinä Pieni söi kiinteitä kaksi kertaa: lounaalla ja illallisella. Se toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä aamuisin Pieni halusi lähinnä tissitellä ja välipälä vei usein ruokahalua illalliselta, joka meillä on koko perheen yhteinen ateria, minkä vuoksi halusin toistaiseksi priorisoida illallisen välipalan kustannuksella.

Lähempänä kahdeksan kuukauden ikää Pieni tuntui tajuavan ruokailun jujun ja näyttää merkkejä siitä, että hän kaipaa päivän aikana myös kiinteää ruokaa. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä merkit ovat. Kyseessä on ehkä enemmänkin sellainen tietynlaisesta käyttäytymisen muutoksesta äidille tuleva tunne (kutsukaa vaan hippipöpiksi :D). Ehkä selkein merkki on se, kun huomaa ja tietää, että tuolla pienellä ihmisellä on nyt nälkä, mutta rinta ei vain... riitä. Levottomuutta ja maiskutusta. Sen huomaaminen oli toisaalta riemukasta (jee, tää tyyppi tykkää syödä ruokaa!) ja toisaalta hieman haikeaa (tästäkö se vieroittuminen pikku hiljaa alkaa?).

Joka tapauksessa Pieni alkoi kahdeksan kuukauden ikään tultaessa ymmärtää, että kiinteällä ruuallakin nälkä lähtee - ja sehän tämän opettelun tarkoitus kai onkin :)

Rinnalla käyntien määrä päivässä ei oman tuntumani mukaan ole juurikaan muuttunut, mutta rinnallaolon kesto on lyhentynyt. Joko tyyppi on tehokkaampi tai sitten hän ei vaan kaipaa ihan niin paljoa maitoa kuin ennen. Mene ja tiedä!

Huomautettava on kyllä tässä vaiheessa sekin, että käsien näppäryys on parantunut ja pinsettiote on ihan jo hallussa. Samaan aikaan ruuan pudottelu ja heittely lisääntyi hieman yllättäen. Ehkä Pieni tajusi, että nyt kun ruokaa (ja kaikkea muutakin) saa hallitummin käsiteltyä, sillä voi tehdä vaikka mitä! Ihan varmasti myös ensimmäisten hampaiden tulo juuri ennen kahdeksan kuukauden merkkipaalua vaikutti ruuan maistumiseen: jääkaappikylmä kurkku oli ihanaa, mutta moni muu ruoka päätyi lattialle varmaan ihan vain siksi, ettei haluttanut pureskella juuri silloin juuri sitä.

Lempparit pysyivät osin samoina, mutta muutoksia mieltymyksissä (ja toki myös taidoissa) tapahtui. Viime kuussa esimerkiksi kala ei oikein uponnut, kun nyt lohi aiheutti ihania riemunkiljahduksia! Myös avokado alkoi maistua, vaikka ei ylläkään ihan suosikkien joukkoon. Kurkkutikut, bataatti ja parsakaali pysyivät varmoina valintoina kun taas kiivi ja verigreippi yllättivät ainakin äidin suosiollaan.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (7-8kk)

1. kurkkutikut
2. uunissa paahdettu bataatti
3. höyrytetty parsakaali
4. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
5. uunissa paistettu yrttimaustettu lohi
6. lohi-riisilaatikko
7. banaani-omena-puurorieskat
8. liha-makaronilaatikko
9. kiivi
10. verigreippi

Mielenkiinnolla odotamme taas seuraavaa kuukautta!

Sormiruokailijan kaura-porkkanaleipäset

Halusimme vähän aikaa sitten kokeilla ensimmäisen kerran syödä Pienen kanssa keittoa ja päätin tehdä hyväksi havaittua bataattikeittoa. Olen oikeastaan huomaamattani vältellyt keittoa, soseita ja kaikenlaisia kastikkeita, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lusikan käyttö ei vielä ihan vakuuta, joten piti kehittää jotain dipattavaa. Moni vihannes sopii siihen hommaan mainiosti - kuvassa nyt paahdettu kukkakaali, mikä toimi mielestäni oikein hyvin myös makunsa puolesta! Söin siis itse taas samaa ruokaa, sillä se oli alun perin iso kannustin sormiruokailuun lähtiessämme. Siis se, että voisimme syödä jo varhain koko perhe yhdessä. Päätin kuitenkin tehdä lisäksi myös näitä kaura-porkkanaleipäsiä kokeeksi, ja hyvin toimivat :)

Leipäset ja kukkakaali keräsivät itseensä mukavasti keiton mausteista mehevyyttä ja sotkua tuli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Heh, se on aina plussaa. (Ei vielä ihan pahasti kyllästytä kyykkiä lattiaa pesemässä monta kertaa päivässä. Vielä.)

Tätä ruokaa Pieni sai syötyä hieman alle kahdeksan kuukauden iässä, mutta ainesten puolesta ei taida olla rajoituksia pienemmällekään. Riippuu ihan perheen mausta mausteiden suhteen. Nyt alkuvuoden pakkasille oikein mukavan lämmittävää ruokaa ulkoilun päälle!

SORMIRUOKAILIJAN KAURA-PORKKANALEIPÄSET

(9 kpl)

1 porkkana raasteena

3 dl kaurahiutaleita

2 dl vettä/äidinmaitoa/kauramaitoa tmv.

1 rkl oliiviöljyä

iso hyppysellinen timjamia tai korianteria

0,5 tl ruokasoodaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää joukkoon porkkanaraaste, vesi ja öljy.

3. Sekoita ainekset ja laita lusikalla pellille yhdeksään kekoon. Muotoile keot pyöreiksi leipäsiksi.

4. Paista 250 asteisen uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Käsittämättömän helppoa!

Sormiruokailijan broileripyörykät

Sormiruokailijamme on 7,5kk vanha. Olemme sormiruokailleet nyt puolitoista kuukautta ja tähänastisen kokemuksen pohjalta näyttäisi siltä, että BLW-metodissa voi kuin voikin olla jotain perää (sinänsä kiva, kun ollaan sentään tälle tielle lähdetty).

Viime viikolla tapahtui huimaa edistystä kun Pieni oppi pinsettiotteen ja masuun alkoi selvästi päätymään enemmän ruokaa. Baby led weaning -metodissa, tai lapsentahtisessa sormiruokailussa, on siis ideana jatkaa vauvantahtista ruokailua myös kiinteiden aloituksen myötä. Näin syöminen kulkee mahdollisimman luonnollisesti lapsen kehityksen mukana. Ajattelin kirjoittaa aiheesta lähiaikoina enemmänkin, kunhan saamme vielä vähän kokemusta lisää. Mutta huomiona siis sen verran, että näyttää oikeasti siltä, että pinsettiotteen oppiminen on yhteydessä vauvan kykyyn käsitellä ruokaa suussaan ja ruuan nielemiseen. Jännittävää!

Pieni on alkuviikoista asti pitänyt kanasta ja lihapullista, joten päätin kokeilla kanapullia. Nämä sopivat aineksiensa puolesta jo 6kk ikäiselle, mutta rakenne on helpompi vähän kokeneemmalle ruokailijalle, minkä vuoksi suosittelisin valmistamaan näitä 7kk iästä lähtien. Noin 10kk ikäiselle kaurahiutaleet voi halutessaan korvata 0,5 dl korppujauhoilla ja veden 1 dl kermaviilillä tai maustamattomalla jogurtilla.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAN BROILERIPYÖRYKÄT

(n. 15 kpl, sopii sormiruokailijalle 7kk iästä lähtien)

400g broilerin jauhelihaa

1 dl kaurahiutaleita

1 dl (lämmitettyä) vettä

1 pieni sipuli
valkosipulia 

1 porkkana

1 kananmuna
1 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

1 tl rosmariinia

0,5 tl timjamia

mustapippuria

1. Laita puurohiutaleet turpoamaan noin 15 minuutiksi: lisää niiden joukkoon 1 dl (lämmitettyä) vettä (myös esimerkiksi kauramaito käy). Hiutaleet turpoavat parhaiten kuumennetussa vedessä.

2. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyn kanssa paistinpannulla. Raasta porkkana sipulin pehmetessä.

3. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi.

4. Muotoile taikinasta lihapullia tai pötkylöitä vedessä kostutetuin käsin. Veden avulla taikinaa on helpompi käsitellä, kun se ei takerru ja tahmaa.

5. Paista pallerot uunin keskitasossa 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Minä söin Pienen kanssa tätä samaa, mutta halutessasi voit erotella taikinan kahteen osaan kohdan kolme jälkeen. Aikuiseen makuun toiseen osaan voi lisätä suolaa. Merkkaa suolattomat pallerot esimerkiksi vedessä liotetuilla hammastikuilla.

Ylimääräiset voi hyvin pakastaa - meillä jäikin aikamoinen satsi, kun Pienen kerta-annos on vielä 1 pallero. Tarjoile esimerkiksi höyrytettyjen vihannesten tai uunissa paahdettujen kasvisten kanssa.

Mitä muita lisukkeita broileripyöryköille sopisi?