Sormiruokailijamme suosikit (9-10kk)

Kuten edellisenkin kuukauden aikana, hampaidentulo vaikutti ruokailuihin etenkin kuun puolivälissä. Uutena juttuna tuli ruokien heittely - ei siis tiputtelu, vaan kirjaimellisesti heittely ihan olan takaa! Ensin oli vaikea pitää pokkaa, mutta pikku hiljaa se alkoi hieman ärsyttää, kun matot piti olohuonetta myöten siirtää syrjään ruokailun tieltä. Huh :D Täytyy vain toivoa, että tämä on taas vain ohimenevä vaihe.

Hampaiden lisäksi myös tähän saumaan sattunut muutto uuteen asuntoon aiheutti hieman stressiä itse kullekin, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että syömisten suhteen kuukausi vaikutti ajoittain todella tahmaiselta. Onneksi maito maistui, vaikka kohtasimme myös ensimmäiset haasteet silläkin saralla: puremisen. Olin pelännyt puremista jo raskaana ollessani, mutta vaikka veri silloin tällöin valuikin, kipu ei ollut niin paha kuin etukäteen luulin. Todennäköisesti jo pitkään jatkunut imetys oli karaissut nännien ihoa tarpeeksi. Lanoliinin ja silloin tällöin napsitun särkylääkkeen avulla päästiin pahimman yli. Suosittelen tosiaan ihan kaikille imettäville äideille hommaamaan tuota ihmevoidetta (saa ihan apteekeista). Voide helpotti ihon herkkyyttä imetyksen alkumetreillä ja pelasti myös pureskellut rinnat näin kokeneemmallakin imettäjällä. Onneksi ihanat ystäväni tiesivät vinkata tästä jo odotusaikana!

Kymmenen kuukauden ikää lähestyttäessä otettiin vihdoin ihan tositarkoituksella käyttöön lautanen ja ruuasta riippuen joko lusikka tai haarukka (lue: lentävä lautanen ja katapultit). Lautanen vaihtuikin hyvin nopeasti Ipanaiselta tilaamaani Ez-Pz Happy Mat -ruokailualustaan. Sitä ei saa millään ilveellä vedettyä pöydästä. Nostamalla ja kääntämällä senkin saa nurin, mutta tämä tapahtui vain kerran. Muutaman kerran estin uhkaavan katastrofin mahdollisimman vähäeleisesti ja vähitellen kiinnostus maton kippaamiseen hiipui. Onneksi. Lusikka ja haarukka toimivat oivallisina tahtikeppeinä, katapultteina ja heittoharjoitteluvälineinä. Syömään niillä ei juuri erehdytty, mutta eipä sillä ole kiire :)

Tässä kuussa ruokailimme edelleen 3-4, useimmiten neljä kertaa päivässä. Parhaiten ruoka tuntui maittavan aamiaisella (itselleni hienoinen yllätys) ja illallisella, mutta eivät lounaatkaan ihan haaskuun menneet! Yritän suhtautua syödyn ruuan määrään edelleen rennosti, vaikka välillä mietityttääkin, että mitenkähän hommat lutviutuvat sitten joskus, kun imetys loppuu. Onneksi sitä ei ihan heti tarvitse tosissaan miettiä.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (9-10kk)

1. lihapullat
2. tomaatti
3. lihamakaronilaatikko
4. sitrushedelmät
5. uunivihannekset ja uunilohi

6. herkkukaurapuuro mansikoilla ja banaanilla

7. (pakaste)mustikat

8. (pakaste)mansikat

9. (pakaste)villivadelmat

10. mango

Jos kiinnostaa, miten meillä on alusta asti sormiruokailtu, kurkkaa ihmeessä näitä:
> suosikit 6-7kk
> suosikit 7-8kk
> suosikit 8-9kk

Puuroskeptikon herkkukaurapuuro

Olen tainnut aikaisemmin mainita, etten kerta kaikkisesti ole puuroihmisiä. Noh, perun sen. Minusta on tullut puuroihminen! Tähän saakka käsitykseni puuronsyönnistä on ollut sellainen... tylsä. Puuron kanssa voisilmä ja that's it, muita vaihtoehtoja ei ole. Ai ei vai!?

(Rummun pärinää tähän.)

Jaan nyt kanssanne puuroskeptikon herkkukaurapuuron, joka on viikkojen viilaamisen ja makustelun tulos. (Ei taitaisi kuitenkaan päästä dieettifirmojen aamupalalistalle...)

Sopii myös sormiruokailijalle (jugurtin kanssa 10kk eteenpäin, hunajalla 12kk eteenpäin).

PUUROSKEPTIKON HERKKUKAURAPUURO

(annoksesta riittää äidille ja naperolle, iskä jos syö, pitää määrät tuplata)

Puuro
1dl kaurahiutaleita
2 dl vettä
1tl kookosöljyä

Puuron seuraksi esimerkiksi
turkkilaista jogurttia
banaania
(pakaste)mansikoita
maapähkinävoita

tai

turkkilaista jogurttia
mustikoita
hunajaa

1. Keitä puuro hellalla pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää kiehuvaan veteen kookosöljy. Sormiruokailijan puuron kannattaa aina antaa kypsyä hieman tönköksi, sillä se helpottaa syömistä.

2. Tarjoile turkkilaisen jogurtin, banaanin ja mansikoiden kera.

3. Muuta käsityksesi kaurapuurosta.

(My mind blown.)

Miten teillä nautitaan puurosta?

Linssimuhennos ja sitruunainen kasviscouscous

Etsin aina tällaisia maukkaita kasvisruokia, sillä vaikka en usko, että voisin täysin lopettaa kaikkea lihansyöntiä, haluaisin että perheenä söisimme kasvispainotteisesti. Linssit ovatkin todella hyviä ja monipuolisia ravintoaineiden lähteitä. Maukkaitakin tietysti.

Käytin tähän ruokaan mitä sattui kaapissa olemaan ja maustamiseen sain inspiraatiota Hesarin ruokasivuilta löytyneestä dhal-reseptistä. Täytyy sanoa, että nämä linssit olivat ehkä parhaita maistamiani. Vaikka itse sanonkin, kröhöm.

Vauvoillekin linssejä voi alkaa tarjoamaan jo 8 kuukauden iästä lähtien, joten näistä saa helppoa arkiruokaa koko perheelle. Sopivat myös lisukkeeksi vaikkapa kanalle.

LINSSIMUHENNOS

(kahdelle)

2 dl (vihreitä) linssejä
4 dl vettä
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
1 iso punainen paprika
(vähäsuolainen kasvisliemikuutio)
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
0,5 tl kuivattua inkivääriä
1 tl paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria

1. Pilko paprika, sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä pilkotut sipulit ja paprika.

2. Lisää vesi ja kylmällä vedellä huuhdotut linssit. Lisää mausteet ja anna kiehua hiljalleen 20-25 minuuttia, jotta linssit kypsyvät.

SITRUUNAINEN KASVISCOUSCOUS

(kahdelle)

puolikas bataatti
1 iso porkkana
1 parsakaali
8-10 miniluumutomaattia
puolikas paprika
1 sitruunan mehu
1 dl couscousia
öliiviöljyä
punaviinietikkaa
mustapippuria
(suolaa)

1. Kuori, pilko ja keitä porkkana, bataatti ja parsakaali samassa kattilassa. (Kunkin keittoajat huomioiden kannattaa laittaa veteen ensin porkkana, sitten bataatti ja viimeiseksi parsakaali.) Pilko tomaatit ja paprika.

2. Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Käytä kasvisten keitinvettä couscousin kypsentämisessä.

3. Sekoita keskenään keitetyt kasvikset, tomaatit, paprikat ja couscous. Mausta oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja mustapippurilla. Aikuisten annoksiin voi lisätä suolaa maun mukaan.

Pienen kaura-banaaniletut

Olen etsinyt jo aika pitkään hyvää reseptiä sokerittomille, maidottomille ja vehnättömille lettusille. Haku ei kuitenkaan ole tuottanut juuri sitä mitä etsin, joten päätin kehitellä meidän perheelle täydelliset letut itse. Ja nämä olivat niin tosi tosi hyviä! Ihana viikonloppuaamupala koko perheelle vauvasta vaariin. Onnistuin! :D (Kylläpä tekee iloiseksi tällainen, hihi!)

Letut sopivat oikeastaan jo kuuden kuukauden iästä lähtien. Söimme näitä Pienen täyttäessä kymmenen kuukautta ja samalla hän sai ensimmäiset maistiaisensa turkkilaista jogurttia. Pienen annoksessa oli lettuja, jogurttia ja pakastettuja isovanhempien mökiltä keräämiä mustikoita. Herkkua näytti olevan! Äitillä oli näiden lisäksi chia-siemeniä ja hunajaa. Voi että. Jaoimme myös ihanan pehmeän mangon :) 

HERKULLISET KAURA-BANAANILETUT

6-7 pientä lettua

1 banaani

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

1,5 dl kaurahiutaleita

kardemummaa

Ceylonin kanelia

paistamiseen esimerkiksi kookosöljyä

1. Surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella kuohkeaksi ja tasaiseksi taikinaksi.

2. Paista lettuset miedolla lämmöllä (nämä paistoin 9-asteikkoisen levyn nelos-vahvuudella) kookosöljyssä ja tarjoile esimerkiksi turkkilaisen jogurtin ja marjojen tai hedelmien kanssa.

Miltä vaikuttaa - menevätkö nämä letut kokeiluun?

(Hyvää oli!)

Sormiruokailijamme suosikit (8-9kk)

Kolmas sormiruokailukuukausi oli taas erilainen kuin edeltäjänsä. Pieni sai hampaita juuri kahdeksannen kuukautensa kynnyksellä, mikä aluksi aiheutti syömättömyyttä. Tai oikeastaan pureskelemattomuutta: Pieni otti ruokaa suuhunsa, mutta suurimmaksi osaksi antoi sen vain pudota suustaan. Oletan, että tämä liittyi hampaiden tuloon, koska kun neljä ekaa hammasta oli puskeneet läpi, alkoi ruoka maistua aivan uudella innolla!

Aloimme tarjoamaan Pienelle enenevissä määrin ihan oikeaa, valmistettua ruokaa. Olimme tehneet mm. lihamakaronilaatikkoa ja lohi-riisivuokasia jo edellisenä kuukautena, mutta nyt lähes joka päivä oli tarjolla ainakin yhdellä aterialla jonkinlainen ruoka-annos. Totesin, että se on hyvä tapa saada tarjolle monipuolista ja maistuvaa ruokaa. Etenkin kuuden kuukauden iässä Pieni oli ollut epäluuloinen oikeastaan kaikkea muuta kuin selkeästi maistelupaloiksi tehtyjä ruoka-aineksia kohtaan, mutta epäluulo alkoi vähenemään tultaessa kohti kahdeksan kuukauden ikää.

Pieni selvästi tykkää syödä ja maistelee uusia ruokia mielellään, eikä toistaiseksi ole kieltäytynyt mistään. Hän myös alkaa maiskuttelemaan suutaan ja ryömii keittiöön seuraamaan puuhastelua haistaessaan äidin tai isän olevan ruoanlaittopuuhissa. Aivan hellyttävää!

Aikaisemmasta poiketen myös aamupala alkoi uppoamaan (ja todella hyvin, etenkin munakkaat!) noin 8,5kk kohdalla. Hyvä homma, koska nykyään äippäkin vetelee aamupalaa onnellisesti, enkä voisi kuvitella enää aloittavani päivää ilman aamupalaa. Parasta on, että lapsen kanssa aamupalasta tulee tehtyä monipuolista: meillä on vaihtelevasti munakkaita kasviksilla tai ilman, puuroa tai puurorieskoja, marjoja ja hedelmiä. Nam! En oikeastaan malta odottaa, että Pieni saavuttaa 10kk iän ja saamme alkaa maistelemaan hapanmaitotuotteita, sillä minun kirjoissani mikään ei voita turkkilaiseen jogurttiin sekoitettuja marja- ja hedelmäsmoothieita.

Pieni syö tässä vaiheessa aika säännöllisesti 3-4 ateriaa päivässä: aamupalan, lounaan, välipalan ja illallisen. Tämän tahdin pidämme aika varmasti vuoden ikään asti, sillä imetyksen ohella enempää ei ainakaan tällä hetkellä tunnu tarvittavan. Mutta noh, katsotaan!

Vihdoinkin harjoittelemme myös eväsruokien kanssa, mikä on minulle jotenkin todella eääblääh! Mutta siitä ehkä oma postaus myöhemmin.

Suosikkiruuat vaihtuivat muuten radikaalisti aikaisempiin kuukausiin verrattuna, kuten alta voi huomata! (Voitte verrata: suosikit 6-7kk ja suosikit 7-8kk.)

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (8-9kk)

1. tomaatti (missä tahansa muodossa, minkä kanssa tahansa)

2. viinirypäleet (puolitettuina)

3. pannulla ja uunissa tehty munakas (vihanneksilla tai ilman, mausteilla tai ilman)

4. jauheliha-kvinoa-kasvisvuoka

5. kasvis-kuskusvuoka

6. uunissa kypsennetty päärynä

7. porkkanaraaste (maustettu tuoreesta appelsiinista puristetulla mehulla)

8. yrttimaustetut uunivihannekset, erityisesti bataatti

9. höyrytetty tai keitetty parsakaali

10. sitrushedelmät (kaikki menee ja on ihanaa: sitruuna, appelsiini, klementiini, lime, greipit...)

Ihan hyvät rosmariinilihapullat

Tässäpä ihan hyvältä maistuvien lihapullien resepti. Reseptin pohjana on käytetty mielestäni maailman parhaiden peruslihapullien reseptiä Valion sivuilta. Ohjetta voi muokata helposti käyttämällä erilaisia yrttejä, eri lihoja (omalla to do -listallani on esimerkiksi tästä muokatut lihapullat karitsan jauhelihasta, mustilla oliiveilla ja fetalla maustettuina), kasviksia ja mausteita.

Rosmariini sopii erityisesti naudanlihan, kanan ja karitsan maustamiseen. Valkosipulin kanssa se on myös edukseen. Näistä rosmariinilihapullista tuli mukavan kuohkeita sormiruokailijallemme. Äidillekin maistui, vaikka tein koko satsin suolattomana.

Lihapullat ovat mahtavaa arkiruokaa, sillä suhteellisen pienellä vaivalla saa suuren määrän helposti pakastettavaa ruokaa, jonka kanssa voi tarjota oikeastaan mitä kasviksia tahansa. Lihapullia ei kuitenkaan kannata vain heittää pakasteastiaan, sillä ne tarttuvat toisiinsa kiinni, jolloin niiden poimiminen yksittäisinä annoksina on aivan tuhottoman vaikeaa. Minulla on tapana leikata voipaperista sopivan kokoisia paloja, jotka sujautan pullien väliin. Tällä tavalla ei tarvita suurta määrää astioita, mutta jäiset pullat on helppo poimia rasiasta ja sulattaa ateriaksi.

Tässä siis ohje näille ihan hyville lihapullille!

ROSMARIINILIHAPULLAT

(n. 40 kpl)

700g naudan jauhelihaa
8-10 miniluumutomaattia
2 kananmunaa
1 iso sipuli
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl korppujauhoja
1 tl paprikajauhetta
2-3 tl kuivattua rosmariinia
1 tl timjamia
mustapippuria
ripaus valkopippuria

1. Sekoita turkkilainen jogurtti ja korppujauhot keskenään. Anna seoksen turvota noin 10 minuuttia.

2. Pilko sipuli ja paista se öljyssä pehmeäksi. Pilko tomaatit pieneksi.

3. Lisää kaikki ainekset kulhoon jauhelihan kanssa ja sekoita tasaiseksi massaksi.

4. Pyörittele lihapullat vedessä kostutetuin käsin uunipellille ja paista 250 asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Hyvää oli! :)

Sormiruokailijan kasvis-kuskusvuuat

On ihanaa onnistua tekemään ruokaa, jota Pieni oikein kauhoo suuhunsa! Tässä sellainen kokeilu :) Käytännössä vuokiin voi laittaa oikeastaan mitä kasviksia tahansa, luulisin myös, että lohi sopisi sekaan mainiosti. Olen itse kalalle allerginen, minkä vuoksi sitä ei tule tarjottua Pienelle läheskään niin usein kuin olisi hyvä. Kalaruokia suositellaan syötävän kuitenkin aika usein, kaksi kertaa viikossa. Yritän tässäkin petrata, mutta nyt jaan tämän reseptin ensin.

Koska suolaa ei näin pienille suositella, yritin panostaa makuihin sopiviin yrtteihin. Henkilökohtaisesti uskon, että etenkin rintaruokitulle lapselle, joka jo äidinmaidon kautta on saanut tutustua erilaisiin makuihin, kannattaa tarjota oikeasti maistuvaa ruokaa. Siksi suosittelen, että kannattaa yrittää tehdä vauvalle sellaista ruokaa, joka maistuisi itsellekin!

Tekstuurista tuli juuri sormiruokailuun sopivaa ja sitä oli selvästi helppo lapata suuhun. Maistui!

KASVIS-KUSKUSVUUAT

(6 muffinssivuokaa)

1 valkosipulin kynsi

1 pieni salottisipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa

5 miniluumutomaattia

puolikas paprika

parsakaalin varsi

oliiviöljyä

kuivattua persiljaa

kuivattua basilikaa

kuivattua timjamia

mustapippuria

1 dl kuskusia

4 kananmunaa

2 dl vettä/kauramaitoa tmv.

1. Raasta porkkanat ja palsternakka. Kuori parsakaalin varsi ja kuutioi se sekä muut kasvikset. 

2. Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota kasviksia öljyssä pannulla sen verran, että maut vahvistuvat. Lisää joukkoon yrtit ja mustapippuri.

3. Sekoita kasvikset ja kuskus keskenään ja nostele lusikalla vuokiin. Sekoita haarukalla munat ja vesi ja kaada seos vuokiin.

4. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa n. 30-40 minuuttia.

Suormiruokailijamme suosikit (7-8kk)

Toinen sormiruokailukuukautemme oli kovin vaihteleva. Vaipasta alkoi löytyä ihan kunnollista tavaraa (sori! :x), joten ruokaa meni masuun kasvavissa määrin. Pyrin aluksi siihen, että Pieni söisi kaksi tai kolme ateriaa joka päivä, mutta useimpina päivinä Pieni söi kiinteitä kaksi kertaa: lounaalla ja illallisella. Se toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä aamuisin Pieni halusi lähinnä tissitellä ja välipälä vei usein ruokahalua illalliselta, joka meillä on koko perheen yhteinen ateria, minkä vuoksi halusin toistaiseksi priorisoida illallisen välipalan kustannuksella.

Lähempänä kahdeksan kuukauden ikää Pieni tuntui tajuavan ruokailun jujun ja näyttää merkkejä siitä, että hän kaipaa päivän aikana myös kiinteää ruokaa. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä merkit ovat. Kyseessä on ehkä enemmänkin sellainen tietynlaisesta käyttäytymisen muutoksesta äidille tuleva tunne (kutsukaa vaan hippipöpiksi :D). Ehkä selkein merkki on se, kun huomaa ja tietää, että tuolla pienellä ihmisellä on nyt nälkä, mutta rinta ei vain... riitä. Levottomuutta ja maiskutusta. Sen huomaaminen oli toisaalta riemukasta (jee, tää tyyppi tykkää syödä ruokaa!) ja toisaalta hieman haikeaa (tästäkö se vieroittuminen pikku hiljaa alkaa?).

Joka tapauksessa Pieni alkoi kahdeksan kuukauden ikään tultaessa ymmärtää, että kiinteällä ruuallakin nälkä lähtee - ja sehän tämän opettelun tarkoitus kai onkin :)

Rinnalla käyntien määrä päivässä ei oman tuntumani mukaan ole juurikaan muuttunut, mutta rinnallaolon kesto on lyhentynyt. Joko tyyppi on tehokkaampi tai sitten hän ei vaan kaipaa ihan niin paljoa maitoa kuin ennen. Mene ja tiedä!

Huomautettava on kyllä tässä vaiheessa sekin, että käsien näppäryys on parantunut ja pinsettiote on ihan jo hallussa. Samaan aikaan ruuan pudottelu ja heittely lisääntyi hieman yllättäen. Ehkä Pieni tajusi, että nyt kun ruokaa (ja kaikkea muutakin) saa hallitummin käsiteltyä, sillä voi tehdä vaikka mitä! Ihan varmasti myös ensimmäisten hampaiden tulo juuri ennen kahdeksan kuukauden merkkipaalua vaikutti ruuan maistumiseen: jääkaappikylmä kurkku oli ihanaa, mutta moni muu ruoka päätyi lattialle varmaan ihan vain siksi, ettei haluttanut pureskella juuri silloin juuri sitä.

Lempparit pysyivät osin samoina, mutta muutoksia mieltymyksissä (ja toki myös taidoissa) tapahtui. Viime kuussa esimerkiksi kala ei oikein uponnut, kun nyt lohi aiheutti ihania riemunkiljahduksia! Myös avokado alkoi maistua, vaikka ei ylläkään ihan suosikkien joukkoon. Kurkkutikut, bataatti ja parsakaali pysyivät varmoina valintoina kun taas kiivi ja verigreippi yllättivät ainakin äidin suosiollaan.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (7-8kk)

1. kurkkutikut
2. uunissa paahdettu bataatti
3. höyrytetty parsakaali
4. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
5. uunissa paistettu yrttimaustettu lohi
6. lohi-riisilaatikko
7. banaani-omena-puurorieskat
8. liha-makaronilaatikko
9. kiivi
10. verigreippi

Mielenkiinnolla odotamme taas seuraavaa kuukautta!

Sormiruokailijan kaura-porkkanaleipäset

Halusimme vähän aikaa sitten kokeilla ensimmäisen kerran syödä Pienen kanssa keittoa ja päätin tehdä hyväksi havaittua bataattikeittoa. Olen oikeastaan huomaamattani vältellyt keittoa, soseita ja kaikenlaisia kastikkeita, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lusikan käyttö ei vielä ihan vakuuta, joten piti kehittää jotain dipattavaa. Moni vihannes sopii siihen hommaan mainiosti - kuvassa nyt paahdettu kukkakaali, mikä toimi mielestäni oikein hyvin myös makunsa puolesta! Söin siis itse taas samaa ruokaa, sillä se oli alun perin iso kannustin sormiruokailuun lähtiessämme. Siis se, että voisimme syödä jo varhain koko perhe yhdessä. Päätin kuitenkin tehdä lisäksi myös näitä kaura-porkkanaleipäsiä kokeeksi, ja hyvin toimivat :)

Leipäset ja kukkakaali keräsivät itseensä mukavasti keiton mausteista mehevyyttä ja sotkua tuli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Heh, se on aina plussaa. (Ei vielä ihan pahasti kyllästytä kyykkiä lattiaa pesemässä monta kertaa päivässä. Vielä.)

Tätä ruokaa Pieni sai syötyä hieman alle kahdeksan kuukauden iässä, mutta ainesten puolesta ei taida olla rajoituksia pienemmällekään. Riippuu ihan perheen mausta mausteiden suhteen. Nyt alkuvuoden pakkasille oikein mukavan lämmittävää ruokaa ulkoilun päälle!

SORMIRUOKAILIJAN KAURA-PORKKANALEIPÄSET

(9 kpl)

1 porkkana raasteena

3 dl kaurahiutaleita

2 dl vettä/äidinmaitoa/kauramaitoa tmv.

1 rkl oliiviöljyä

iso hyppysellinen timjamia tai korianteria

0,5 tl ruokasoodaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää joukkoon porkkanaraaste, vesi ja öljy.

3. Sekoita ainekset ja laita lusikalla pellille yhdeksään kekoon. Muotoile keot pyöreiksi leipäsiksi.

4. Paista 250 asteisen uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Käsittämättömän helppoa!

Ihana kamala sormiruokailu - 5 tapaa päästä sormiruokailun pelosta

Sormiruokailu kiinnostaa, sen hyödyistä saa lukea milloin mistäkin, mutta koko homma kauhistuttaa! Eikö vauva tukehdu? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi ruokaa? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi monipuolista ruokaa? Kuinka toimia, jos vauva meinaa tukehtua ja mistä tukehtumisen tunnistaa?

Monen sormiruokailua miettivän vanhemman päässä sinkoilevat yllä mainitut asiat, myös minulla. En kokenut olevani asiasta aivan kamalan peloissani sormiruokailua aloitellessamme, mutta näin jälkikäteen täytyy myöntää, että kyllä silti jännitti. Sen huomasi siitä, kuinka papukaijan lailla hoin tiettyjä asioita isovanhemmille ja vauvan isälle aina ennen yhteisiä ruokailuhetkiä: kakominen on hyvä juttu, vauvaa ei saa syöttää, vauvan suuhun ei saa työntää sormia, vauvan pitää istua suorassa aina syödessä, ei saa tehdä äkkinäisiä liikkeitä, ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa, ei saa tuijottaa - HUH, mikä määrä papatettavaa näinkin luonnollisen lunkin äidin suusta (ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa... taisin itse olla pahin). 

Niin, kyllä se taisi jännittää. Pystyin nopeasti kuittaamaan huoleni vauvan syömän ruuan määrästä ja monipuolisuudesta, sillä tavoitteenani on imettää ainakin vuoden ikään asti, ehkä pidempäänkin ja rintamaito on joka tapauksessa vauvan pääasiallista ruokaa siihen asti. Päätimme tarjota Pienelle mahdollisimman monipuolista ruokaa, paljon samaa kuin itse syömme, heti alusta asti. Mietin myös, että kunhan tarjoaa mahdollisimman monen väristä ruokaa (kyllä, ajatteleppa!) on kattaus varmasti myös monipuolinen.

Mutta käytäntö oli se, mikä eniten jännitti. Keräsin tähän viisi itseäni auttanutta keinoa jännityksen helpottamiseksi.

1. Tutustu turvalliseen sormiruokailuun etukäteen ja tankkaa teoriaa

Omin sormin suuhun (Rapley & Murkett), englanniksi "Baby-led Weaning" on oivallinen ja kattava perusteos. Suomenkielinen painos on aika kiven alla, joten itse tilasin omani Amazonista Kindle-versiona iPadille.

Teoksen perusajatus on esitelty myös Bebesin sivuilla "Kiinteiden aloitus - baby-led weaning" ja "Näin pääset alkuun sormiruokailussa". Sivuilta löytyy myös ohjeita turvalliseen sormiruokailuun. Tärkein ohje on mielestäni se, ettei vauvaa koskaan saa jättää yksin syömään.

2. Tutustu vauvan ensiapuun

SPR:n sivuilla on paljon tietoa erilaisten vammojen ja tapaturmien ensiavusta ja niihin kannattaa oikeastaan kaikkien vanhempien tutustua.

Jos vauva meinaa tukehtua, tulee ensimmäisenä kokeilla saada tukkeena oleva vierasesine pois (mutta ei missään nimessä laittaa omia sormia vauvan suuhun, sillä se voi sysätä palan syvemmälle kurkkuun) muutamalla napakalla iskulla vauvan selkään vauvan maatessa mahallaan vanhemman polven päällä (hyvä kuva esim. MedlinePlus-sivustolla). Jos vauvan huulet sinertävät ja hengitys ei kulje, eikä palan irrottaminen edellä mainitulla keinolla onnistu, tulee heti soittaa hätänumeroon, josta neuvotaan, kuinka tulee toimia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tukehtuminen ja kakominen ovat eri asioita. Kakominen on yleistä etenkin sormiruokailun ensimmäisinä viikkoina, ja kakominen on hyvä juttu! Se tarkoittaa, että vauvan refleksit toimivat ja hän tekee töitä poistaakseen liian ison palan suustaan. Puolivuotiaiden vauvojen kakomisrefleksi on paljon aikuista edempänä, oikeastaan jo keskellä suuta. Se on luonnon oma turvamekanismi. Vauvan kasvaessa kakomisrefleksi siirtyy lähemmäs nielua, kuten aikuisella, ja jo vuoden iässä se on "normaalilla" paikallaan. Kakomisen jälkeen vauva usein jatkaa ruokailua suuremmin häiriintymättä.

Tukehtuva lapsi ei usein pysty ääntelemään ja näyttää hätääntyneeltä (kakova vauva näyttää lähinnä keskittyneeltä). Myös huulten sinertyminen on merkki tukehtumisesta ja tällöin tulee toimia heti.

Ensiapukurssi lienee paras tapa oppia toimimaan hätätilanteessa. (Voisi kyllä itsekin harkita!)

3. Lue muiden kokemuksista

Etsi blogeja, liity Facebook-ryhmiin (esimerkiksi Sormiruokailijat on erittäin aktiivinen ja iso ryhmä). Joku on varmasti kohdannut samoja asioita ja paininut samojen ajatusten kanssa. Esimerkiksi Facebook-ryhmien keskusteluja seuraamalla mieleen tarttuu paljon hyviä käytännön vinkkejä niin ruokailusta, turvallisuudesta kuin siivoamisestakin.

Blogista Ihmetellen kummaa tuota löytyy kattava kirjoitus "Vauvan sormiruokailun ABC", jossa on myös paljon linkkejä muihin lähteisiin. Aikaisemmin mainitsin blogin Ella ja essu, jossa voi seurata yhden pienen ihmisen oppimista. Blogi ei enää päivity, mutta on silti mukavaa luettavaa. Lenni-led weaning on myös hauska ja tutustumisen arvoinen sormiruokailua monelta kantilta käsittelevä blogi.

4. Katso videoita syövistä vauvoista

Itselläni tämä toimi yllättävän hyvin! Etsin YouTubesta ja katselin Facebook-ryhmiin postattuja videoita ja pikkuhiljaa luottamukseni vauvojen omiin taitoihin kasvoi. Kyllä ne pienet ovat ihmeellisiä ja kyllä ne oppivat nopeasti :)

5. Sano pelot ääneen

Juttele muiden vanhempien kanssa muskarissa, perhekahvilassa tai netissä. Sano huolesi ääneen - tuskin olet niiden kanssa yksin! Ehkä joku lähipiirissäsi osaa sanoa juuri oikeat sanat ja kertoa asioista niin, että pelko lievittyy. Joskus puhuminen ja huolista kertominen pienentää niitä ihan huomattavasti.

Ja jokerina: muista, ettei sormiruokailukaan ole mikään pakko! Jos se edelleen hermostuttaa, niin aloita myöhemmin. Ei ole mitään järkeä tehdä vanhempana asioita, jotka sotivat täysin omaa luonnetta vastaan. Sellaiset asiat, jotka tuottavat kohtuuttomasti stressiä kannattaa unohtaa ja olla armollinen itselleen. Kyllä se vauva kasvaa muutenkin ja oppii syömään. Syömisessä ja syömään opettelussakin on varmasti tärkeintä, että koko perhe pystyy toimimaan luonnollisesti ja juuri sillä omalla tavallaan. Uskon vahvasti, että se on ihan ykkösasia siinä, että lapsi oppii suhtautumaan ruokaan terveellä tavalla. Ja sitähän varmasti jokainen vanhempi ensisijaisesti tavoittelee.

Pelottiko teitä sormiruokailun aloittaminen ja miten siitä pääsitte yli, vai pääsittekö?

Sormiruokailijamme suosikit (6-7kk)

Aloimme tarjoamaan Pienelle kiinteitä, kun valmiusmerkit alkoivat esiintyä noin viikkoa ennen täyttä kuuden kuukauden ikää. Aivan ensimmäinen kokeilu tehtiin banaanilla. Pieni osasikin hienosti tarttua tarjottuun palaan ja viedä sen ällistyttävällä tarkkuudella suuhunsa, mutta sen jälkeen iski pieni hämmennys, eikä ruokaa päätynyt masuun todennäköisesti muruakaan.

Aloitimme homman hieman säännöllisemmin sitten seuraavalla viikolla, kun Pieni täytti puoli vuotta. Pyrimme ensimmäisen kuukauden aikana siihen, että kiinteiden kanssa harjoitellaan 1-3 kertaa päivässä. Käytännössä tämä tarkoitti, että suurimmaksi osaksi Pieni söi minun kanssani lounasta ja vaihtelevasti välipalaa sekä perheen yhteisen aterian illalla kun J pääsi töistä.

Vaippaa vaihtaessa pystyimme toteamaan, että satunnaisia paloja esimerkiksi porkkanaa ja parsakaalia päätyi kuin päätyikin masuun hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta suurin osa lensi/putosi lattialle ja muussattiin Pienen oman ruokailutuolin tarjottimelle. Mutta ei se mitään, näin sen kuului mennäkin.

Ruokaillessa pidimme Pientä silmällä ja tarjosimme lisää, kun tarjotin tyhjeni. Ruokailun päätteeksi tarjosimme aina myös vettä neuvolastakin saamamme ohjeen mukaan. Ensimmäiset kerrat Pieni oli ihmeissään, että mitähän tämä kummallisuus sitten on, mutta pikku hiljaa veden juomisesta ruokailun yhteydessä on tullut Pienelle iloinen leikki- ja harjoitteluhetki ensimukin kanssa.

Kiinteitä aloittaessa on tärkeää huomioida, että vauvan suun lihaksisto ja kieli eivät ole tottuneet ruuan käsittelyyn. Pieni oli kuivaharjoitellut mussutusta selvästi jo jonkin aikaa - hän istui kanssamme ruokapöydässä säännöllisesti noin neljän kuukauden iästä lähtien, jomman kumman sylissä - mutta tosipaikan tullen huomasi, että harjoitusta tarvitaan. Eihän kukaan ole seppä syntyessään! Lisäksi vauvojen on vielä puolen vuoden iässä hankala tarttua kovin pieniin palasiin, ja aniharva hallitsee pinsettiotetta vielä tässä iässä.

Syötäväksi tarjottavien palojen onkin nämä kaksi asiaa huomioon ottaen hyvä olla tikkuina tai pötköinä ja niin pitkinä, että niistä pääsee pilkottamaan suuhun vietävää vauvan nyrkistä. Syömistä myös helpottaa, jos ruokien tekstuuri on sen verran pehmeää, että ruoka muussaantuu lähes itsestään vauvan suussa vaikka pelkillä ikenillä.

Ensimmäiset pari viikkoa syödessä Pieni istui sylissä. Heti kun istumisesta tuli muutakin kuin hurjaa huojumista, Pieni pääsi omaan tuoliinsa. Siinä syöminen kehittyikin jo sitten harppauksin, vaikkakin koko ensimmäisen kuukauden ajan masuun päätyvän murkinan määrä pysyi vielä pienenä. Rintamaito onkin vuoden ikään asti se pääasiallinen ravinto, joten kiirettä kiinteiden kanssa ei ole!

Tulipas paljon tekstiä meidän aloituksesta, mutta mainittakoon vielä sen verran, että BebesInfon sivuilla on oivallinen "Näin pääset alkuun" -tyyppinen osio, joka kannattaa käydä läpi.

Ja sitten itse asiaan!

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (6-7kk)

1. kurkkutikut
2. höyrytetyt parsakaalin kukinnot
3. höyrytetyt porkkanatikut
4. uunissa paistetut bataattipalat (mausteena oliiviöljy, yrttejä, pippuria)
5. uunissa paistetut kesäkurpitsatikut (mausteena oliiviöljy, yrttejä, pippuria)
6. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
7. banaani
8. luumu
9. naudan entrecote (ihana imeskeltävä!)
10. mango

Tarjosimme toki paljon muutakin, mutta esimerkiksi avocado oli vielä vaikea syötävä, tomaatti ei ainakaan sellaisenaan ollut hitti ja puolikkaat viinirypäleet sinkoilivat pitkin pöytää. Vauvalle on kuitenkin hyvä antaa myös hieman "haastavaa" ruokaa, sillä tulee (yllättävän nopeastikin) päivä, jolloin sen syöminen onnistuu.

Kiinteiden aloittaminen oli jännittävää, mutta kun piti turvaohjeet mielessä, se suijui loppujen lopuksi aika helposti ja suuremmitta kommelluksitta.

Kuinka teillä sujui kiinteiden aloitus ja mitkä olivat suurimpia suosikkiruokia?



Lisää kokemuksia matkaltamme:

- Sormiruokailijamme suosikit (7-8kk)
- Sormiruokailijamme suosikit (8-9kk)
- Sormiruokailijamme suosikit (9-10kk)

Mikä sormiruokailu ja mistä tietoa?

Mainitsin jo edellisen kirjoituksen yhteydessä sormiruokailun. Mistä siis on kyse? Kun yleisessä keskustelussa puhutaan sormiruokailusta, tarkoitetaan usein jompaa kumpaa kahdesta tavasta ymmärtää asia. Toinen liittyy sen kummempia miettimättä sanalla sanoen sormin syömiseen ja toinen englanninkieliseen termiin baby-led weaning eli BLW.

Tällä hetkellä neuvolassa kaiketi virallisesti suositellaan, että aluksi vauvalle tarjotaan äidinmaidon (tai korvikkeen) lisäksi kiinteitä ruokia soseiden muodossa 4-6kk iästä alkaen. Soseista siirrytään hiljalleen karkeampiin ruokiin ja noin 8-10kk iässä voidaan alkaa tarjoamaan ruokaa niin, että vauva voi itse syödä sitä sormin - eli sormiruokailuun soveltuvina paloina.

Kun puhumme sormiruokailusta tässä blogissa, viittaamme oikeastaan jälkimmäiseen, eli englanninkieliseen termiin baby-led weaning. Termin suora suomennos olisi ennemminkin vauvantahtinen vieroitus, mutta ehkä vauvantahtinen sormiruokailu avaa käsitettä parhaiten. Tällöin soseiden syöttäminen jätetään väliin ja siirrytään suoraan imetyksestä vauvantahtiseen sormiruokailuun. Metodi ei sinänsä ole uusi, mutta uutta on se, että vanhemmat pidättäytyvät tietoisesti vauvan syöttämisestä ja antavat vauvan tutustua tarjolle asetettuihin ruokiin omassa tahdissaan.

Tärkeintä on, että vuoden ikään asti äidinmaito (tai korvike) on vauvan pääasiallista ruokaa ja kiinteisiin ruokiin, perheen yhteiseen ruokailuun ja siihen liittyviin askareisiin tutustutaan rauhassa vauvan yksilölliseen tahtiin. Tämä pointti koukutti minut!

Vauvan kiinteiden aloittamiseen liittyvään tietoon kannattaa alkaa tutustumaan hyvissä ajoin. Meillä oli hyvin varhaisesta vaiheesta tavoitteena 6 kuukauden täysimetys ja siitä siirtyminen sormiruokailuun. Keskustelimme asiasta toki neuvolassakin, josta saimme hommalle täyden tuen. Pääsääntönä onkin, että mikäli vauva on kasvanut normaalisti eikä mitään muutakaan lääketieteellistä syytä ole, voi imetyksestä siirtyä suoraan sormiruokailuun.

BLW -metodin on kehittänyt englantilainen sairaanhoitaja, nykyään Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja Gil Rapley. Hän onkin, yhdessä Tracy Murkettin kanssa, julkaissut sormiruokailun tämänhetkisen perusteoksen Omin sormin suuhun (engl. Baby-led Weaning: Helping Your Baby To Love Good Food). Suomenkielinen painos on aika kiven alla ja kirjastoissakin varauksia tuntuu riittävän, mutta minä hankin omani englanninkielisenä Kindle-versiona iPadille. Helppoa kuin heinänteko ;) Metodia esitellään myös verkossa Rapley Weaning -sivustolla.

Suosittelen kirjaan tututstumista.Vaikka moni asia lukiessa vaikuttaa täysin maalaisjärjellä oivallettavaksi, antaa se varmuutta sormiruokailun aloittamiseen ja valmistaa tiettyihin asioihin, kuten SOTKUUN. Sillä sotkuahan tulee. Mutta ei se mitään, kun siihen on osannut varautua. Itse olen sellainen tyyppi, että haluan ahmia mahdollisimman paljon tietoa asioista ennen varsinaista toteutusta.

Ennen kirjaan sijoittamista voi kuitenkin tutustua Bebesinfon kattavaan tietopakettiin sormiruokailun hyödyistä ja aloittamisesta. Muutamalle sivulle on kerätty Rapleyn teoksen peruspointit niin vauvan valmiusmerkkien kuin turvallisuudenkin osalta.

Ainakin omalla kohdallani olin onnellinen myös siitä, että saatoin lukea etukäteen ihmisten omia kokemuksia sormiruokailusta. Siksi kannattaa katsastaa vaikkapa aiheeseen liittyvät Facebookin ryhmät - niissä voi vertailla kokemuksia muiden vanhempien kanssa, jakaa hyviksi todettuja reseptejä ja vaikka hehkuttaa oman vauvan taitavuutta. Luin myös alusta loppuun blogin Ella ja essu, jossa sormiruokaillaan soseiden lomassa suomalaisia neuvolasuosituksia kunnioittaen. Vaikka meillä mennäänkin 100% sormiruokaillen, löytyy blogista kivoja kokemuksia ja reseptejä. Blogin pitäjä julkaisi aiheesta myös kirjan Minä syön itse, mutta siihen en ole tutustunut.

Minäkin keskustelen aiheesta toki mielelläni, sillä olen siitä aika innoissani! Laittakaa kommenttia myös kirjoitusaiheista - mikä sinua sormiruokailussa askarruttaa? En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta voimme yhdessä etsiä lisää tietoa ja jakaa sitä keskenämme :)

Seuraavina viikkoina ajattelin kirjoittaa mm. sormiruokailun hyödyistä ja meidän perheen sormiruokailusta, sen edistymisestä, vauvan kuukausittain vaihtuvista suosikkiruuista ja sormiruokailuun liittyvistä peloista. 

(Minua kiinnostaa kovasti myös aiheeseen liittyvä tutkimustieto, joten laittakaa artikkelilinkkejäkin jakoon!)

Sormiruokailijan broileripyörykät

Sormiruokailijamme on 7,5kk vanha. Olemme sormiruokailleet nyt puolitoista kuukautta ja tähänastisen kokemuksen pohjalta näyttäisi siltä, että BLW-metodissa voi kuin voikin olla jotain perää (sinänsä kiva, kun ollaan sentään tälle tielle lähdetty).

Viime viikolla tapahtui huimaa edistystä kun Pieni oppi pinsettiotteen ja masuun alkoi selvästi päätymään enemmän ruokaa. Baby led weaning -metodissa, tai lapsentahtisessa sormiruokailussa, on siis ideana jatkaa vauvantahtista ruokailua myös kiinteiden aloituksen myötä. Näin syöminen kulkee mahdollisimman luonnollisesti lapsen kehityksen mukana. Ajattelin kirjoittaa aiheesta lähiaikoina enemmänkin, kunhan saamme vielä vähän kokemusta lisää. Mutta huomiona siis sen verran, että näyttää oikeasti siltä, että pinsettiotteen oppiminen on yhteydessä vauvan kykyyn käsitellä ruokaa suussaan ja ruuan nielemiseen. Jännittävää!

Pieni on alkuviikoista asti pitänyt kanasta ja lihapullista, joten päätin kokeilla kanapullia. Nämä sopivat aineksiensa puolesta jo 6kk ikäiselle, mutta rakenne on helpompi vähän kokeneemmalle ruokailijalle, minkä vuoksi suosittelisin valmistamaan näitä 7kk iästä lähtien. Noin 10kk ikäiselle kaurahiutaleet voi halutessaan korvata 0,5 dl korppujauhoilla ja veden 1 dl kermaviilillä tai maustamattomalla jogurtilla.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAN BROILERIPYÖRYKÄT

(n. 15 kpl, sopii sormiruokailijalle 7kk iästä lähtien)

400g broilerin jauhelihaa

1 dl kaurahiutaleita

1 dl (lämmitettyä) vettä

1 pieni sipuli
valkosipulia 

1 porkkana

1 kananmuna
1 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

1 tl rosmariinia

0,5 tl timjamia

mustapippuria

1. Laita puurohiutaleet turpoamaan noin 15 minuutiksi: lisää niiden joukkoon 1 dl (lämmitettyä) vettä (myös esimerkiksi kauramaito käy). Hiutaleet turpoavat parhaiten kuumennetussa vedessä.

2. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyn kanssa paistinpannulla. Raasta porkkana sipulin pehmetessä.

3. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi.

4. Muotoile taikinasta lihapullia tai pötkylöitä vedessä kostutetuin käsin. Veden avulla taikinaa on helpompi käsitellä, kun se ei takerru ja tahmaa.

5. Paista pallerot uunin keskitasossa 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Minä söin Pienen kanssa tätä samaa, mutta halutessasi voit erotella taikinan kahteen osaan kohdan kolme jälkeen. Aikuiseen makuun toiseen osaan voi lisätä suolaa. Merkkaa suolattomat pallerot esimerkiksi vedessä liotetuilla hammastikuilla.

Ylimääräiset voi hyvin pakastaa - meillä jäikin aikamoinen satsi, kun Pienen kerta-annos on vielä 1 pallero. Tarjoile esimerkiksi höyrytettyjen vihannesten tai uunissa paahdettujen kasvisten kanssa.

Mitä muita lisukkeita broileripyöryköille sopisi?

Superhelpot teeleivät (ai mikä bloggaustauko?)

Muistatteko koulun köksän tunnit? Ja ne oppikirjat, joiden kannessa oli mansikka (vai mustikka)? No, minä muistan hämärästi ja harmittelen silloin tällöin, ettei kumpikaan meistä säästänyt näitä suomalaisen ruuanlaiton perusteoksia. Joskus teinivuosina olen kuitenkin ottanut talteen reseptin silloiseen suosikkiini: teeleipiin.

Tässä vaiheessa täytynee ohimennen kertoa pari juttua, sillä edellisestä postauksesta on aikaa X vuotta. Olemme sittemmin menneet naimisiin ja meillä on nyt 7 kuukauden ikäinen vauva. Ehkäpä Pieni on syy siihen, että ruokajuttuja on viime aikoina joutunut miettimään taas ihan eri tavalla, kun lounasta ei voikaan päivittäin käydä syömässä jossain keskustan lukuisista (ja ihanista!) kuppiloista. Tai noh, J voi, minä en - ainakaan ihan joka päivä :) Tämän lisäksi Pieni syö myös jo muutakin kuin ämmää. Lyhyesti: tarvetta helpolle ja herkulliselle, mutta silti terveelliselle ja vaihtelevalle ruualle todellakin ON. Blogissa olisi siis nyt mahdollisuus terästäytyä ja laittaa ylös meidän perheen hyväksi todettuja reseptejä - myös pienelle sormiruokailijalle suunnattuja!

Mutta, takaisin teeleipiin!

Oma heikko kohtani on aina ja edelleen aamupala. Yritän kovasti olla puuroihminen, mutta se onnistuu vain vaihtelevasti, minkä vuoksi joskus turvaudun aamu- tai välipalalla vanhoihin kunnon teeleipiin. Ja smoothieihin, mutta se on ihan oma maistuva maailmansa.

Näissä teeleivissä on se hyvä puoli, että jauhojen ja puurohiutaleiden suhteita vaihtelemalla ja erilaisia laatuja kokeilemalla vain taivas on rajana: kokeile rohkeasti kaikkea vehnäjauhoista sämpyläjauhoihin tai kaurahiutaleista neljän viljan hiutaleisiin. Äläkä unohda siemeniä, juustoja, yrttejä ja oliiveja.

Tokihan nämä kulkevat helposti mukaan kaupungille välipalaksi ja muokkaantuvat (jätä suola pois) ihan pienenkin suuhun sopiviksi. Pitemmittä puheitta, tässä teille hieman muokkaamani reseptilemppari:

HERKUTTELIJAN TEELEIVÄT

 (neljälle)

4 dl vehnäjauhoja

1 dl puurohiutaleita

1 tl suolaa

2 tl leivinjauhetta

n. 1 dl parmesaaniraastetta

2 dl vettä tai maitoa

2 rkl oliiviöljyä

mausteeksi yrttejä (timjamia ja rosmariinia), koristeeksi siemeniä (pinjansiemeniä ja seesaminsiemeniä)

Leipäsiin voi lisätä oman maun mukaan myös vaikka oliiveja, erilaisia juustoja, aurinkokuivattuja tomaatteja... go crazy!

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään (myös esim. juustoraaste tai oliivit).

3. Lisää vesi/maito ja öljy.

4. Sekoita taikinaksi ja tee pellille joko yksi suuri leipä tai neljä pienempää. (Huomioithan, että paistoaika saattaa vaihdella leivän koon mukaan, joten kannattaa tarkkailla valmistumista.)

5. Koristele haluamallasi tavalla.

6. Paista uunin keskitasossa n. 10-15 minuuttia tai kunnes leipien pinta on kauniin kultainen.

Itse nautin nämä mielellään suoraan uunista lämpiminä, joko pelkän sulatetun voin kanssa tai halkaistuna kuin sämpylät, vaihtelevin raikkain täyttein.

Miten sinä tuunaisit teeleipiä?