Ihana kamala sormiruokailu - 5 tapaa päästä sormiruokailun pelosta

Sormiruokailu kiinnostaa, sen hyödyistä saa lukea milloin mistäkin, mutta koko homma kauhistuttaa! Eikö vauva tukehdu? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi ruokaa? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi monipuolista ruokaa? Kuinka toimia, jos vauva meinaa tukehtua ja mistä tukehtumisen tunnistaa?

Monen sormiruokailua miettivän vanhemman päässä sinkoilevat yllä mainitut asiat, myös minulla. En kokenut olevani asiasta aivan kamalan peloissani sormiruokailua aloitellessamme, mutta näin jälkikäteen täytyy myöntää, että kyllä silti jännitti. Sen huomasi siitä, kuinka papukaijan lailla hoin tiettyjä asioita isovanhemmille ja vauvan isälle aina ennen yhteisiä ruokailuhetkiä: kakominen on hyvä juttu, vauvaa ei saa syöttää, vauvan suuhun ei saa työntää sormia, vauvan pitää istua suorassa aina syödessä, ei saa tehdä äkkinäisiä liikkeitä, ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa, ei saa tuijottaa - HUH, mikä määrä papatettavaa näinkin luonnollisen lunkin äidin suusta (ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa... taisin itse olla pahin). 

Niin, kyllä se taisi jännittää. Pystyin nopeasti kuittaamaan huoleni vauvan syömän ruuan määrästä ja monipuolisuudesta, sillä tavoitteenani on imettää ainakin vuoden ikään asti, ehkä pidempäänkin ja rintamaito on joka tapauksessa vauvan pääasiallista ruokaa siihen asti. Päätimme tarjota Pienelle mahdollisimman monipuolista ruokaa, paljon samaa kuin itse syömme, heti alusta asti. Mietin myös, että kunhan tarjoaa mahdollisimman monen väristä ruokaa (kyllä, ajatteleppa!) on kattaus varmasti myös monipuolinen.

Mutta käytäntö oli se, mikä eniten jännitti. Keräsin tähän viisi itseäni auttanutta keinoa jännityksen helpottamiseksi.

1. Tutustu turvalliseen sormiruokailuun etukäteen ja tankkaa teoriaa

Omin sormin suuhun (Rapley & Murkett), englanniksi "Baby-led Weaning" on oivallinen ja kattava perusteos. Suomenkielinen painos on aika kiven alla, joten itse tilasin omani Amazonista Kindle-versiona iPadille.

Teoksen perusajatus on esitelty myös Bebesin sivuilla "Kiinteiden aloitus - baby-led weaning" ja "Näin pääset alkuun sormiruokailussa". Sivuilta löytyy myös ohjeita turvalliseen sormiruokailuun. Tärkein ohje on mielestäni se, ettei vauvaa koskaan saa jättää yksin syömään.

2. Tutustu vauvan ensiapuun

SPR:n sivuilla on paljon tietoa erilaisten vammojen ja tapaturmien ensiavusta ja niihin kannattaa oikeastaan kaikkien vanhempien tutustua.

Jos vauva meinaa tukehtua, tulee ensimmäisenä kokeilla saada tukkeena oleva vierasesine pois (mutta ei missään nimessä laittaa omia sormia vauvan suuhun, sillä se voi sysätä palan syvemmälle kurkkuun) muutamalla napakalla iskulla vauvan selkään vauvan maatessa mahallaan vanhemman polven päällä (hyvä kuva esim. MedlinePlus-sivustolla). Jos vauvan huulet sinertävät ja hengitys ei kulje, eikä palan irrottaminen edellä mainitulla keinolla onnistu, tulee heti soittaa hätänumeroon, josta neuvotaan, kuinka tulee toimia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tukehtuminen ja kakominen ovat eri asioita. Kakominen on yleistä etenkin sormiruokailun ensimmäisinä viikkoina, ja kakominen on hyvä juttu! Se tarkoittaa, että vauvan refleksit toimivat ja hän tekee töitä poistaakseen liian ison palan suustaan. Puolivuotiaiden vauvojen kakomisrefleksi on paljon aikuista edempänä, oikeastaan jo keskellä suuta. Se on luonnon oma turvamekanismi. Vauvan kasvaessa kakomisrefleksi siirtyy lähemmäs nielua, kuten aikuisella, ja jo vuoden iässä se on "normaalilla" paikallaan. Kakomisen jälkeen vauva usein jatkaa ruokailua suuremmin häiriintymättä.

Tukehtuva lapsi ei usein pysty ääntelemään ja näyttää hätääntyneeltä (kakova vauva näyttää lähinnä keskittyneeltä). Myös huulten sinertyminen on merkki tukehtumisesta ja tällöin tulee toimia heti.

Ensiapukurssi lienee paras tapa oppia toimimaan hätätilanteessa. (Voisi kyllä itsekin harkita!)

3. Lue muiden kokemuksista

Etsi blogeja, liity Facebook-ryhmiin (esimerkiksi Sormiruokailijat on erittäin aktiivinen ja iso ryhmä). Joku on varmasti kohdannut samoja asioita ja paininut samojen ajatusten kanssa. Esimerkiksi Facebook-ryhmien keskusteluja seuraamalla mieleen tarttuu paljon hyviä käytännön vinkkejä niin ruokailusta, turvallisuudesta kuin siivoamisestakin.

Blogista Ihmetellen kummaa tuota löytyy kattava kirjoitus "Vauvan sormiruokailun ABC", jossa on myös paljon linkkejä muihin lähteisiin. Aikaisemmin mainitsin blogin Ella ja essu, jossa voi seurata yhden pienen ihmisen oppimista. Blogi ei enää päivity, mutta on silti mukavaa luettavaa. Lenni-led weaning on myös hauska ja tutustumisen arvoinen sormiruokailua monelta kantilta käsittelevä blogi.

4. Katso videoita syövistä vauvoista

Itselläni tämä toimi yllättävän hyvin! Etsin YouTubesta ja katselin Facebook-ryhmiin postattuja videoita ja pikkuhiljaa luottamukseni vauvojen omiin taitoihin kasvoi. Kyllä ne pienet ovat ihmeellisiä ja kyllä ne oppivat nopeasti :)

5. Sano pelot ääneen

Juttele muiden vanhempien kanssa muskarissa, perhekahvilassa tai netissä. Sano huolesi ääneen - tuskin olet niiden kanssa yksin! Ehkä joku lähipiirissäsi osaa sanoa juuri oikeat sanat ja kertoa asioista niin, että pelko lievittyy. Joskus puhuminen ja huolista kertominen pienentää niitä ihan huomattavasti.

Ja jokerina: muista, ettei sormiruokailukaan ole mikään pakko! Jos se edelleen hermostuttaa, niin aloita myöhemmin. Ei ole mitään järkeä tehdä vanhempana asioita, jotka sotivat täysin omaa luonnetta vastaan. Sellaiset asiat, jotka tuottavat kohtuuttomasti stressiä kannattaa unohtaa ja olla armollinen itselleen. Kyllä se vauva kasvaa muutenkin ja oppii syömään. Syömisessä ja syömään opettelussakin on varmasti tärkeintä, että koko perhe pystyy toimimaan luonnollisesti ja juuri sillä omalla tavallaan. Uskon vahvasti, että se on ihan ykkösasia siinä, että lapsi oppii suhtautumaan ruokaan terveellä tavalla. Ja sitähän varmasti jokainen vanhempi ensisijaisesti tavoittelee.

Pelottiko teitä sormiruokailun aloittaminen ja miten siitä pääsitte yli, vai pääsittekö?