Sormiruokailijamme suosikit (9-10kk)

Kuten edellisenkin kuukauden aikana, hampaidentulo vaikutti ruokailuihin etenkin kuun puolivälissä. Uutena juttuna tuli ruokien heittely - ei siis tiputtelu, vaan kirjaimellisesti heittely ihan olan takaa! Ensin oli vaikea pitää pokkaa, mutta pikku hiljaa se alkoi hieman ärsyttää, kun matot piti olohuonetta myöten siirtää syrjään ruokailun tieltä. Huh :D Täytyy vain toivoa, että tämä on taas vain ohimenevä vaihe.

Hampaiden lisäksi myös tähän saumaan sattunut muutto uuteen asuntoon aiheutti hieman stressiä itse kullekin, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että syömisten suhteen kuukausi vaikutti ajoittain todella tahmaiselta. Onneksi maito maistui, vaikka kohtasimme myös ensimmäiset haasteet silläkin saralla: puremisen. Olin pelännyt puremista jo raskaana ollessani, mutta vaikka veri silloin tällöin valuikin, kipu ei ollut niin paha kuin etukäteen luulin. Todennäköisesti jo pitkään jatkunut imetys oli karaissut nännien ihoa tarpeeksi. Lanoliinin ja silloin tällöin napsitun särkylääkkeen avulla päästiin pahimman yli. Suosittelen tosiaan ihan kaikille imettäville äideille hommaamaan tuota ihmevoidetta (saa ihan apteekeista). Voide helpotti ihon herkkyyttä imetyksen alkumetreillä ja pelasti myös pureskellut rinnat näin kokeneemmallakin imettäjällä. Onneksi ihanat ystäväni tiesivät vinkata tästä jo odotusaikana!

Kymmenen kuukauden ikää lähestyttäessä otettiin vihdoin ihan tositarkoituksella käyttöön lautanen ja ruuasta riippuen joko lusikka tai haarukka (lue: lentävä lautanen ja katapultit). Lautanen vaihtuikin hyvin nopeasti Ipanaiselta tilaamaani Ez-Pz Happy Mat -ruokailualustaan. Sitä ei saa millään ilveellä vedettyä pöydästä. Nostamalla ja kääntämällä senkin saa nurin, mutta tämä tapahtui vain kerran. Muutaman kerran estin uhkaavan katastrofin mahdollisimman vähäeleisesti ja vähitellen kiinnostus maton kippaamiseen hiipui. Onneksi. Lusikka ja haarukka toimivat oivallisina tahtikeppeinä, katapultteina ja heittoharjoitteluvälineinä. Syömään niillä ei juuri erehdytty, mutta eipä sillä ole kiire :)

Tässä kuussa ruokailimme edelleen 3-4, useimmiten neljä kertaa päivässä. Parhaiten ruoka tuntui maittavan aamiaisella (itselleni hienoinen yllätys) ja illallisella, mutta eivät lounaatkaan ihan haaskuun menneet! Yritän suhtautua syödyn ruuan määrään edelleen rennosti, vaikka välillä mietityttääkin, että mitenkähän hommat lutviutuvat sitten joskus, kun imetys loppuu. Onneksi sitä ei ihan heti tarvitse tosissaan miettiä.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (9-10kk)

1. lihapullat
2. tomaatti
3. lihamakaronilaatikko
4. sitrushedelmät
5. uunivihannekset ja uunilohi

6. herkkukaurapuuro mansikoilla ja banaanilla

7. (pakaste)mustikat

8. (pakaste)mansikat

9. (pakaste)villivadelmat

10. mango

Jos kiinnostaa, miten meillä on alusta asti sormiruokailtu, kurkkaa ihmeessä näitä:
> suosikit 6-7kk
> suosikit 7-8kk
> suosikit 8-9kk

Puuroskeptikon herkkukaurapuuro

Olen tainnut aikaisemmin mainita, etten kerta kaikkisesti ole puuroihmisiä. Noh, perun sen. Minusta on tullut puuroihminen! Tähän saakka käsitykseni puuronsyönnistä on ollut sellainen... tylsä. Puuron kanssa voisilmä ja that's it, muita vaihtoehtoja ei ole. Ai ei vai!?

(Rummun pärinää tähän.)

Jaan nyt kanssanne puuroskeptikon herkkukaurapuuron, joka on viikkojen viilaamisen ja makustelun tulos. (Ei taitaisi kuitenkaan päästä dieettifirmojen aamupalalistalle...)

Sopii myös sormiruokailijalle (jugurtin kanssa 10kk eteenpäin, hunajalla 12kk eteenpäin).

PUUROSKEPTIKON HERKKUKAURAPUURO

(annoksesta riittää äidille ja naperolle, iskä jos syö, pitää määrät tuplata)

Puuro
1dl kaurahiutaleita
2 dl vettä
1tl kookosöljyä

Puuron seuraksi esimerkiksi
turkkilaista jogurttia
banaania
(pakaste)mansikoita
maapähkinävoita

tai

turkkilaista jogurttia
mustikoita
hunajaa

1. Keitä puuro hellalla pakkauksen ohjeen mukaan, mutta lisää kiehuvaan veteen kookosöljy. Sormiruokailijan puuron kannattaa aina antaa kypsyä hieman tönköksi, sillä se helpottaa syömistä.

2. Tarjoile turkkilaisen jogurtin, banaanin ja mansikoiden kera.

3. Muuta käsityksesi kaurapuurosta.

(My mind blown.)

Miten teillä nautitaan puurosta?

Tomaattinen tonnikalapasta

Kaikilla on varmasti muutamia ruokia, joita tehdään silloin, kun ei oikein mitään muuta tule mieleen. Reseptejä, jotka osaa unissaankin ja maistuvat milloin vain. Sellaista todellista arkiruokaa meinaan. Meille yksi tällainen on tomaattinen tonnikalapasta. Yksinkertaista ja hyvää, sopii myös perheemme kala-allergikolle. Meidän oman tvistin tälle aika peruskastikkeelle antavat chili ja kuivattu basilika. Jep! Kuivattu basilika on monen hifistelijän inhokki, mutta meillä se vain yksinkertaisesti kuuluu tähän pastakastikkeeseen.

TOMAATTINEN TONNIKALAPASTA

(neljälle)

2-3 valkosipulin kynttä
kuivattua chiliä
oliiviöljyä
1 purkillinen MSC-sertifiotua tonnikalaa vedessä
400g tomaattimurskaa
2 dl liha- tai kalalientä
kuivattua basilikaa
1 pieni purkillinen kapriksia
500g pastaa
suolaa
mustapippuria

tarjoiluun raastettua parmesaania tai pecorinoa

1. Murskaa veitsen lappeella ja pilko valkosipulit. Hienonna veitsellä myös kuivatut chilit.

2. Kuullota valkosipulia ja chiliä oliiviöljyssä muutama minuutti. Lisää joukkoon tonnikala, tomaattimurska, liha- tai kalaliemi ja kuivattu basilika. Anna porista hiljalleen ilman kantta vähintään puolisen tuntia. Lisää kaprikset, mustapippuri ja suola (mikäli tarpeen).

3. Keitä pasta (suolatussa) vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. (Meillä käytetään usein Barillan pastoja, sillä niitä on mahdoton pilata.)

4. Siivilöi ja valuta pasta. Laita pasta takaisin kattilaan ja lisää joukkoon tonnikalakastike. Sekoita kastike ja pasta keskenään. Tarjoile juuri raastetun parmesaanin tai pecorinon kanssa.

Koska emme ihan vielä halua tarjota Pienelle säilykkeitä ja tämä pasta on kapriksineen muutenkin alle vuoden ikäiselle turhan suolaista, tein ohessa sormiruokailijalle pienen kastikkeen tuoreista miniluumutomaateista, valkosipulista, pakasteherneistä ja kuivatuista yrteistä.

Mitkä ovat teidän luottoreseptejänne?

Linssimuhennos ja sitruunainen kasviscouscous

Etsin aina tällaisia maukkaita kasvisruokia, sillä vaikka en usko, että voisin täysin lopettaa kaikkea lihansyöntiä, haluaisin että perheenä söisimme kasvispainotteisesti. Linssit ovatkin todella hyviä ja monipuolisia ravintoaineiden lähteitä. Maukkaitakin tietysti.

Käytin tähän ruokaan mitä sattui kaapissa olemaan ja maustamiseen sain inspiraatiota Hesarin ruokasivuilta löytyneestä dhal-reseptistä. Täytyy sanoa, että nämä linssit olivat ehkä parhaita maistamiani. Vaikka itse sanonkin, kröhöm.

Vauvoillekin linssejä voi alkaa tarjoamaan jo 8 kuukauden iästä lähtien, joten näistä saa helppoa arkiruokaa koko perheelle. Sopivat myös lisukkeeksi vaikkapa kanalle.

LINSSIMUHENNOS

(kahdelle)

2 dl (vihreitä) linssejä
4 dl vettä
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä
1 iso punainen paprika
(vähäsuolainen kasvisliemikuutio)
1 tl kurkumaa
1 tl juustokuminaa
0,5 tl kuivattua inkivääriä
1 tl paprikajauhetta
ripaus cayennepippuria

1. Pilko paprika, sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä pilkotut sipulit ja paprika.

2. Lisää vesi ja kylmällä vedellä huuhdotut linssit. Lisää mausteet ja anna kiehua hiljalleen 20-25 minuuttia, jotta linssit kypsyvät.

SITRUUNAINEN KASVISCOUSCOUS

(kahdelle)

puolikas bataatti
1 iso porkkana
1 parsakaali
8-10 miniluumutomaattia
puolikas paprika
1 sitruunan mehu
1 dl couscousia
öliiviöljyä
punaviinietikkaa
mustapippuria
(suolaa)

1. Kuori, pilko ja keitä porkkana, bataatti ja parsakaali samassa kattilassa. (Kunkin keittoajat huomioiden kannattaa laittaa veteen ensin porkkana, sitten bataatti ja viimeiseksi parsakaali.) Pilko tomaatit ja paprika.

2. Kypsennä couscous pakkauksen ohjeen mukaan. Käytä kasvisten keitinvettä couscousin kypsentämisessä.

3. Sekoita keskenään keitetyt kasvikset, tomaatit, paprikat ja couscous. Mausta oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja mustapippurilla. Aikuisten annoksiin voi lisätä suolaa maun mukaan.

Pienen kaura-banaaniletut

Olen etsinyt jo aika pitkään hyvää reseptiä sokerittomille, maidottomille ja vehnättömille lettusille. Haku ei kuitenkaan ole tuottanut juuri sitä mitä etsin, joten päätin kehitellä meidän perheelle täydelliset letut itse. Ja nämä olivat niin tosi tosi hyviä! Ihana viikonloppuaamupala koko perheelle vauvasta vaariin. Onnistuin! :D (Kylläpä tekee iloiseksi tällainen, hihi!)

Letut sopivat oikeastaan jo kuuden kuukauden iästä lähtien. Söimme näitä Pienen täyttäessä kymmenen kuukautta ja samalla hän sai ensimmäiset maistiaisensa turkkilaista jogurttia. Pienen annoksessa oli lettuja, jogurttia ja pakastettuja isovanhempien mökiltä keräämiä mustikoita. Herkkua näytti olevan! Äitillä oli näiden lisäksi chia-siemeniä ja hunajaa. Voi että. Jaoimme myös ihanan pehmeän mangon :) 

HERKULLISET KAURA-BANAANILETUT

6-7 pientä lettua

1 banaani

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

1,5 dl kaurahiutaleita

kardemummaa

Ceylonin kanelia

paistamiseen esimerkiksi kookosöljyä

1. Surauta kaikki ainekset sauvasekoittimella kuohkeaksi ja tasaiseksi taikinaksi.

2. Paista lettuset miedolla lämmöllä (nämä paistoin 9-asteikkoisen levyn nelos-vahvuudella) kookosöljyssä ja tarjoile esimerkiksi turkkilaisen jogurtin ja marjojen tai hedelmien kanssa.

Miltä vaikuttaa - menevätkö nämä letut kokeiluun?

(Hyvää oli!)

Sormiruokailijamme suosikit (8-9kk)

Kolmas sormiruokailukuukausi oli taas erilainen kuin edeltäjänsä. Pieni sai hampaita juuri kahdeksannen kuukautensa kynnyksellä, mikä aluksi aiheutti syömättömyyttä. Tai oikeastaan pureskelemattomuutta: Pieni otti ruokaa suuhunsa, mutta suurimmaksi osaksi antoi sen vain pudota suustaan. Oletan, että tämä liittyi hampaiden tuloon, koska kun neljä ekaa hammasta oli puskeneet läpi, alkoi ruoka maistua aivan uudella innolla!

Aloimme tarjoamaan Pienelle enenevissä määrin ihan oikeaa, valmistettua ruokaa. Olimme tehneet mm. lihamakaronilaatikkoa ja lohi-riisivuokasia jo edellisenä kuukautena, mutta nyt lähes joka päivä oli tarjolla ainakin yhdellä aterialla jonkinlainen ruoka-annos. Totesin, että se on hyvä tapa saada tarjolle monipuolista ja maistuvaa ruokaa. Etenkin kuuden kuukauden iässä Pieni oli ollut epäluuloinen oikeastaan kaikkea muuta kuin selkeästi maistelupaloiksi tehtyjä ruoka-aineksia kohtaan, mutta epäluulo alkoi vähenemään tultaessa kohti kahdeksan kuukauden ikää.

Pieni selvästi tykkää syödä ja maistelee uusia ruokia mielellään, eikä toistaiseksi ole kieltäytynyt mistään. Hän myös alkaa maiskuttelemaan suutaan ja ryömii keittiöön seuraamaan puuhastelua haistaessaan äidin tai isän olevan ruoanlaittopuuhissa. Aivan hellyttävää!

Aikaisemmasta poiketen myös aamupala alkoi uppoamaan (ja todella hyvin, etenkin munakkaat!) noin 8,5kk kohdalla. Hyvä homma, koska nykyään äippäkin vetelee aamupalaa onnellisesti, enkä voisi kuvitella enää aloittavani päivää ilman aamupalaa. Parasta on, että lapsen kanssa aamupalasta tulee tehtyä monipuolista: meillä on vaihtelevasti munakkaita kasviksilla tai ilman, puuroa tai puurorieskoja, marjoja ja hedelmiä. Nam! En oikeastaan malta odottaa, että Pieni saavuttaa 10kk iän ja saamme alkaa maistelemaan hapanmaitotuotteita, sillä minun kirjoissani mikään ei voita turkkilaiseen jogurttiin sekoitettuja marja- ja hedelmäsmoothieita.

Pieni syö tässä vaiheessa aika säännöllisesti 3-4 ateriaa päivässä: aamupalan, lounaan, välipalan ja illallisen. Tämän tahdin pidämme aika varmasti vuoden ikään asti, sillä imetyksen ohella enempää ei ainakaan tällä hetkellä tunnu tarvittavan. Mutta noh, katsotaan!

Vihdoinkin harjoittelemme myös eväsruokien kanssa, mikä on minulle jotenkin todella eääblääh! Mutta siitä ehkä oma postaus myöhemmin.

Suosikkiruuat vaihtuivat muuten radikaalisti aikaisempiin kuukausiin verrattuna, kuten alta voi huomata! (Voitte verrata: suosikit 6-7kk ja suosikit 7-8kk.)

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (8-9kk)

1. tomaatti (missä tahansa muodossa, minkä kanssa tahansa)

2. viinirypäleet (puolitettuina)

3. pannulla ja uunissa tehty munakas (vihanneksilla tai ilman, mausteilla tai ilman)

4. jauheliha-kvinoa-kasvisvuoka

5. kasvis-kuskusvuoka

6. uunissa kypsennetty päärynä

7. porkkanaraaste (maustettu tuoreesta appelsiinista puristetulla mehulla)

8. yrttimaustetut uunivihannekset, erityisesti bataatti

9. höyrytetty tai keitetty parsakaali

10. sitrushedelmät (kaikki menee ja on ihanaa: sitruuna, appelsiini, klementiini, lime, greipit...)

Ihan hyvät rosmariinilihapullat

Tässäpä ihan hyvältä maistuvien lihapullien resepti. Reseptin pohjana on käytetty mielestäni maailman parhaiden peruslihapullien reseptiä Valion sivuilta. Ohjetta voi muokata helposti käyttämällä erilaisia yrttejä, eri lihoja (omalla to do -listallani on esimerkiksi tästä muokatut lihapullat karitsan jauhelihasta, mustilla oliiveilla ja fetalla maustettuina), kasviksia ja mausteita.

Rosmariini sopii erityisesti naudanlihan, kanan ja karitsan maustamiseen. Valkosipulin kanssa se on myös edukseen. Näistä rosmariinilihapullista tuli mukavan kuohkeita sormiruokailijallemme. Äidillekin maistui, vaikka tein koko satsin suolattomana.

Lihapullat ovat mahtavaa arkiruokaa, sillä suhteellisen pienellä vaivalla saa suuren määrän helposti pakastettavaa ruokaa, jonka kanssa voi tarjota oikeastaan mitä kasviksia tahansa. Lihapullia ei kuitenkaan kannata vain heittää pakasteastiaan, sillä ne tarttuvat toisiinsa kiinni, jolloin niiden poimiminen yksittäisinä annoksina on aivan tuhottoman vaikeaa. Minulla on tapana leikata voipaperista sopivan kokoisia paloja, jotka sujautan pullien väliin. Tällä tavalla ei tarvita suurta määrää astioita, mutta jäiset pullat on helppo poimia rasiasta ja sulattaa ateriaksi.

Tässä siis ohje näille ihan hyville lihapullille!

ROSMARIINILIHAPULLAT

(n. 40 kpl)

700g naudan jauhelihaa
8-10 miniluumutomaattia
2 kananmunaa
1 iso sipuli
1-2 murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1,5 dl turkkilaista jogurttia
1 dl korppujauhoja
1 tl paprikajauhetta
2-3 tl kuivattua rosmariinia
1 tl timjamia
mustapippuria
ripaus valkopippuria

1. Sekoita turkkilainen jogurtti ja korppujauhot keskenään. Anna seoksen turvota noin 10 minuuttia.

2. Pilko sipuli ja paista se öljyssä pehmeäksi. Pilko tomaatit pieneksi.

3. Lisää kaikki ainekset kulhoon jauhelihan kanssa ja sekoita tasaiseksi massaksi.

4. Pyörittele lihapullat vedessä kostutetuin käsin uunipellille ja paista 250 asteisen uunin keskitasolla noin 15-20 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Hyvää oli! :)

Sormiruokailijan kasvis-kuskusvuuat

On ihanaa onnistua tekemään ruokaa, jota Pieni oikein kauhoo suuhunsa! Tässä sellainen kokeilu :) Käytännössä vuokiin voi laittaa oikeastaan mitä kasviksia tahansa, luulisin myös, että lohi sopisi sekaan mainiosti. Olen itse kalalle allerginen, minkä vuoksi sitä ei tule tarjottua Pienelle läheskään niin usein kuin olisi hyvä. Kalaruokia suositellaan syötävän kuitenkin aika usein, kaksi kertaa viikossa. Yritän tässäkin petrata, mutta nyt jaan tämän reseptin ensin.

Koska suolaa ei näin pienille suositella, yritin panostaa makuihin sopiviin yrtteihin. Henkilökohtaisesti uskon, että etenkin rintaruokitulle lapselle, joka jo äidinmaidon kautta on saanut tutustua erilaisiin makuihin, kannattaa tarjota oikeasti maistuvaa ruokaa. Siksi suosittelen, että kannattaa yrittää tehdä vauvalle sellaista ruokaa, joka maistuisi itsellekin!

Tekstuurista tuli juuri sormiruokailuun sopivaa ja sitä oli selvästi helppo lapata suuhun. Maistui!

KASVIS-KUSKUSVUUAT

(6 muffinssivuokaa)

1 valkosipulin kynsi

1 pieni salottisipuli

1 palsternakka

2 porkkanaa

5 miniluumutomaattia

puolikas paprika

parsakaalin varsi

oliiviöljyä

kuivattua persiljaa

kuivattua basilikaa

kuivattua timjamia

mustapippuria

1 dl kuskusia

4 kananmunaa

2 dl vettä/kauramaitoa tmv.

1. Raasta porkkanat ja palsternakka. Kuori parsakaalin varsi ja kuutioi se sekä muut kasvikset. 

2. Valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Kuullota kasviksia öljyssä pannulla sen verran, että maut vahvistuvat. Lisää joukkoon yrtit ja mustapippuri.

3. Sekoita kasvikset ja kuskus keskenään ja nostele lusikalla vuokiin. Sekoita haarukalla munat ja vesi ja kaada seos vuokiin.

4. Paista 200 asteisen uunin keskitasossa n. 30-40 minuuttia.

Tuleva tupariherkku: maapähkinävoi-browniet

Sarjassamme "uskoinkylläettätuleehyväämuttatulikinkoukuttavanhyvää". Ah. Jatkan jo aikaisemmin aloittamaani K-ruoka -lehden selailua ja sen suklaareseptien kokeilua. Maapähkinävoi-browniet. Tämä. On. Hyvää.

Olemme juuri tekemässä muuttoa tammi-helmikuun vaihteessa (ihan oma stoorinsa vauvan kanssa!), ja tavoillemme uskollisina suurin osa tuparimenyystä on jo suunniteltu. Tykkäämme tarjota juhlissamme ruokaa ja sitä onkin saatavilla paljon. Pahin painajaisemme olisi se, että juhlistamme loppuu ruoka kesken! Vieraat tietävät jo paastota aamupäivän ennen meille tuloa <3

Tarjoamme usein paljon enemmän suolaista, sillä makea uppoaa usein hieman huonommin. Yleensä tarjolla on kuitenkin jonkinlainen leivos, kakku tai ainakin suklaata ja keksejä. Nyt ajattelin tehdä näitä superhelppoja maapähkinävoi-brownieita, jotka äitini synttäreillä saivat aikaan ihastusta. 

Browniet ovat söpön näköisiä ja hämäävät luulemaan, että niiden eteen on nähty paljonkin vaivaa. Tämä on kuitenkin illuusio, sillä voin sulattaminen on tämän reseptin vaativin kohta. Täydellisiä makeita paloja siis! (Toki myös helppoudessaan petollisia, sillä näitä voi tulla tehtyä aika usein, hih.)

MAAPÄHKINÄVOI-BROWNIET

(noin puolikas pellillinen)

1 levy (200g) tummaa leivontasuklaata

200g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

MAAPÄHKINÄVOITAHNA

1 dl (100g) maapähkinävoita (luomu)

2 rkl sokeria

1. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Siirrä kattila pois liedeltä ja sulata joukkoon paloiteltu suklaa.

2. Lisää seokseen loput taikinan ainekset ja sekoita tasaiseksi.

3. Sekoita maapähkinävoi ja sokeri keskenään.

4. Kaada suklaataikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (24x32cm). Lusikoi päälle maapähkinävoitahna. Vedä veitsellä marmorikuvioita taikinaan (tosi hauskaa, päästä luovuutesi valloilleen).

5. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownien kuuluu jäädä meheväksi!

Nammmmmm!

Suormiruokailijamme suosikit (7-8kk)

Toinen sormiruokailukuukautemme oli kovin vaihteleva. Vaipasta alkoi löytyä ihan kunnollista tavaraa (sori! :x), joten ruokaa meni masuun kasvavissa määrin. Pyrin aluksi siihen, että Pieni söisi kaksi tai kolme ateriaa joka päivä, mutta useimpina päivinä Pieni söi kiinteitä kaksi kertaa: lounaalla ja illallisella. Se toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä aamuisin Pieni halusi lähinnä tissitellä ja välipälä vei usein ruokahalua illalliselta, joka meillä on koko perheen yhteinen ateria, minkä vuoksi halusin toistaiseksi priorisoida illallisen välipalan kustannuksella.

Lähempänä kahdeksan kuukauden ikää Pieni tuntui tajuavan ruokailun jujun ja näyttää merkkejä siitä, että hän kaipaa päivän aikana myös kiinteää ruokaa. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä merkit ovat. Kyseessä on ehkä enemmänkin sellainen tietynlaisesta käyttäytymisen muutoksesta äidille tuleva tunne (kutsukaa vaan hippipöpiksi :D). Ehkä selkein merkki on se, kun huomaa ja tietää, että tuolla pienellä ihmisellä on nyt nälkä, mutta rinta ei vain... riitä. Levottomuutta ja maiskutusta. Sen huomaaminen oli toisaalta riemukasta (jee, tää tyyppi tykkää syödä ruokaa!) ja toisaalta hieman haikeaa (tästäkö se vieroittuminen pikku hiljaa alkaa?).

Joka tapauksessa Pieni alkoi kahdeksan kuukauden ikään tultaessa ymmärtää, että kiinteällä ruuallakin nälkä lähtee - ja sehän tämän opettelun tarkoitus kai onkin :)

Rinnalla käyntien määrä päivässä ei oman tuntumani mukaan ole juurikaan muuttunut, mutta rinnallaolon kesto on lyhentynyt. Joko tyyppi on tehokkaampi tai sitten hän ei vaan kaipaa ihan niin paljoa maitoa kuin ennen. Mene ja tiedä!

Huomautettava on kyllä tässä vaiheessa sekin, että käsien näppäryys on parantunut ja pinsettiote on ihan jo hallussa. Samaan aikaan ruuan pudottelu ja heittely lisääntyi hieman yllättäen. Ehkä Pieni tajusi, että nyt kun ruokaa (ja kaikkea muutakin) saa hallitummin käsiteltyä, sillä voi tehdä vaikka mitä! Ihan varmasti myös ensimmäisten hampaiden tulo juuri ennen kahdeksan kuukauden merkkipaalua vaikutti ruuan maistumiseen: jääkaappikylmä kurkku oli ihanaa, mutta moni muu ruoka päätyi lattialle varmaan ihan vain siksi, ettei haluttanut pureskella juuri silloin juuri sitä.

Lempparit pysyivät osin samoina, mutta muutoksia mieltymyksissä (ja toki myös taidoissa) tapahtui. Viime kuussa esimerkiksi kala ei oikein uponnut, kun nyt lohi aiheutti ihania riemunkiljahduksia! Myös avokado alkoi maistua, vaikka ei ylläkään ihan suosikkien joukkoon. Kurkkutikut, bataatti ja parsakaali pysyivät varmoina valintoina kun taas kiivi ja verigreippi yllättivät ainakin äidin suosiollaan.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (7-8kk)

1. kurkkutikut
2. uunissa paahdettu bataatti
3. höyrytetty parsakaali
4. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
5. uunissa paistettu yrttimaustettu lohi
6. lohi-riisilaatikko
7. banaani-omena-puurorieskat
8. liha-makaronilaatikko
9. kiivi
10. verigreippi

Mielenkiinnolla odotamme taas seuraavaa kuukautta!

Pirkan Naked cake - Suklaisin suklaakakku

Tykkään leipoa kakkuja oikein paljon. Keräilen Pinterestiin kuvia toinen toistaan kauniimmista kakuista ja omat tuotokseni ovat... noh, eivät aivan saman näköisiä... enemmän rouheita, heh :) Mutta ei haittaa, ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin! Tai ainakin pyöristää harjoittelijaa. Juhlat ovat kuitenkin mahtava tekosyy leipomiselle, joten jouluna sain kokeilla koko alkutalven minua houkutellutta reseptiä. Kyllä: Pirkka ruoka-lehden talvinumeron kannessa komeillutta nakua kakkua.

Lehden resepti on 18 senttiselle kakkuvuoalle (maistettuani ymmärsin myös miksi... kakku on niin suklainen, ettei sitä kerta kaikkiaan voi syödä paljoa kerrallaan), mutta koska meillä ei sellaista ole, J laskeskeli reseptin 23 senttiselle vuoalle. Oih ja namskis. Kakkua syötiin muun jouluruuan kanssa sitten muutama päivä aika monen ihmisen voimin. Hyvää oli.

Täytteen suklaaganache oli muuten täydellinen suklaakakun kuorrutukseen. Aion varmasti käyttää sitä muissakin leipomuksissa!

(Rrrrakastan suklaata.)

PIRKAN NAKED CAKE 23CM VUOALLE

(riittää naapureillekin)

POHJA

5 kananmunaa

4 dl sokeria

80g voita sulatettuna

1,6 dl maitoa

4,8 dl vehnäjauhoja

0,8 dl raakakaakaojauhetta

3,2 tl leivinjauhetta

KOSTUTUS

2,4 dl espressoa tai tummapaahtoista kahvia

SUKLAAGANACHE

6,5 dl kuohukermaa

560g tummaa (leivonta)suklaata

50g voita sulatettuna

KORISTEEKSI (esim.)

kinuskikastiketta

fudgepaloja

POHJA

1. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (halkaisija 23cm). 

2. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää seos ja kääntele tasaiseksi taikinaksi (vältä turhaa sekoittamista, jotta taikina ei sitkisty). Kaada taikina vuokaan.

3. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä (koska taikina on suurempi kuin alkuperäisessä ohjeessa, kannattaa varautua hieman pidempään paistoaikaan). Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja leikkaa kolmeen osaan.

SUKLAAGANACHE

4. Rouhi suklaa veitsellä. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja kaada suklaarouheen päälle kulhoon. Anna suklaan sulaa hetki ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä noin tunti ja siirrä sitten vielä noin tunniksi jääkaappiin. Sekoita muutaman kerran jäähtymisen aikana, mutta älä vatkaa.

KAKUN KOKOAMINEN JA KORISTELU

5. Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Kostuta kylmällä kahvilla. Levitä päälle kinuskikastiketta ja suklaatäytettä ja nosta toinen kakkulevy päälle. Jatka samoin ja kostuta päällimmäinen kakkulevy alapuolelta. Lisää kakun pinnalle vielä suklaatäytettä ja kinuskikastiketta sekä esim. fudgepaloja, suklaarouhetta tai muuta ihanaa. Siirrä kakku tekeytymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

(Suklaa-overdose, olkaa hyvät <3)

Sormiruokailijan kaura-porkkanaleipäset

Halusimme vähän aikaa sitten kokeilla ensimmäisen kerran syödä Pienen kanssa keittoa ja päätin tehdä hyväksi havaittua bataattikeittoa. Olen oikeastaan huomaamattani vältellyt keittoa, soseita ja kaikenlaisia kastikkeita, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lusikan käyttö ei vielä ihan vakuuta, joten piti kehittää jotain dipattavaa. Moni vihannes sopii siihen hommaan mainiosti - kuvassa nyt paahdettu kukkakaali, mikä toimi mielestäni oikein hyvin myös makunsa puolesta! Söin siis itse taas samaa ruokaa, sillä se oli alun perin iso kannustin sormiruokailuun lähtiessämme. Siis se, että voisimme syödä jo varhain koko perhe yhdessä. Päätin kuitenkin tehdä lisäksi myös näitä kaura-porkkanaleipäsiä kokeeksi, ja hyvin toimivat :)

Leipäset ja kukkakaali keräsivät itseensä mukavasti keiton mausteista mehevyyttä ja sotkua tuli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Heh, se on aina plussaa. (Ei vielä ihan pahasti kyllästytä kyykkiä lattiaa pesemässä monta kertaa päivässä. Vielä.)

Tätä ruokaa Pieni sai syötyä hieman alle kahdeksan kuukauden iässä, mutta ainesten puolesta ei taida olla rajoituksia pienemmällekään. Riippuu ihan perheen mausta mausteiden suhteen. Nyt alkuvuoden pakkasille oikein mukavan lämmittävää ruokaa ulkoilun päälle!

SORMIRUOKAILIJAN KAURA-PORKKANALEIPÄSET

(9 kpl)

1 porkkana raasteena

3 dl kaurahiutaleita

2 dl vettä/äidinmaitoa/kauramaitoa tmv.

1 rkl oliiviöljyä

iso hyppysellinen timjamia tai korianteria

0,5 tl ruokasoodaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää joukkoon porkkanaraaste, vesi ja öljy.

3. Sekoita ainekset ja laita lusikalla pellille yhdeksään kekoon. Muotoile keot pyöreiksi leipäsiksi.

4. Paista 250 asteisen uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Käsittämättömän helppoa!