Toinen sormiruokailukuukautemme oli kovin vaihteleva. Vaipasta alkoi löytyä ihan kunnollista tavaraa (sori! :x), joten ruokaa meni masuun kasvavissa määrin. Pyrin aluksi siihen, että Pieni söisi kaksi tai kolme ateriaa joka päivä, mutta useimpina päivinä Pieni söi kiinteitä kaksi kertaa: lounaalla ja illallisella. Se toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä aamuisin Pieni halusi lähinnä tissitellä ja välipälä vei usein ruokahalua illalliselta, joka meillä on koko perheen yhteinen ateria, minkä vuoksi halusin toistaiseksi priorisoida illallisen välipalan kustannuksella.
Lähempänä kahdeksan kuukauden ikää Pieni tuntui tajuavan ruokailun jujun ja näyttää merkkejä siitä, että hän kaipaa päivän aikana myös kiinteää ruokaa. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä merkit ovat. Kyseessä on ehkä enemmänkin sellainen tietynlaisesta käyttäytymisen muutoksesta äidille tuleva tunne (kutsukaa vaan hippipöpiksi :D). Ehkä selkein merkki on se, kun huomaa ja tietää, että tuolla pienellä ihmisellä on nyt nälkä, mutta rinta ei vain... riitä. Levottomuutta ja maiskutusta. Sen huomaaminen oli toisaalta riemukasta (jee, tää tyyppi tykkää syödä ruokaa!) ja toisaalta hieman haikeaa (tästäkö se vieroittuminen pikku hiljaa alkaa?).
Joka tapauksessa Pieni alkoi kahdeksan kuukauden ikään tultaessa ymmärtää, että kiinteällä ruuallakin nälkä lähtee - ja sehän tämän opettelun tarkoitus kai onkin :)
Rinnalla käyntien määrä päivässä ei oman tuntumani mukaan ole juurikaan muuttunut, mutta rinnallaolon kesto on lyhentynyt. Joko tyyppi on tehokkaampi tai sitten hän ei vaan kaipaa ihan niin paljoa maitoa kuin ennen. Mene ja tiedä!
Huomautettava on kyllä tässä vaiheessa sekin, että käsien näppäryys on parantunut ja pinsettiote on ihan jo hallussa. Samaan aikaan ruuan pudottelu ja heittely lisääntyi hieman yllättäen. Ehkä Pieni tajusi, että nyt kun ruokaa (ja kaikkea muutakin) saa hallitummin käsiteltyä, sillä voi tehdä vaikka mitä! Ihan varmasti myös ensimmäisten hampaiden tulo juuri ennen kahdeksan kuukauden merkkipaalua vaikutti ruuan maistumiseen: jääkaappikylmä kurkku oli ihanaa, mutta moni muu ruoka päätyi lattialle varmaan ihan vain siksi, ettei haluttanut pureskella juuri silloin juuri sitä.
Lempparit pysyivät osin samoina, mutta muutoksia mieltymyksissä (ja toki myös taidoissa) tapahtui. Viime kuussa esimerkiksi kala ei oikein uponnut, kun nyt lohi aiheutti ihania riemunkiljahduksia! Myös avokado alkoi maistua, vaikka ei ylläkään ihan suosikkien joukkoon. Kurkkutikut, bataatti ja parsakaali pysyivät varmoina valintoina kun taas kiivi ja verigreippi yllättivät ainakin äidin suosiollaan.
PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (7-8kk)
1. kurkkutikut
2. uunissa paahdettu bataatti
3. höyrytetty parsakaali
4. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
5. uunissa paistettu yrttimaustettu lohi
6. lohi-riisilaatikko
7. banaani-omena-puurorieskat
8. liha-makaronilaatikko
9. kiivi
10. verigreippi
Mielenkiinnolla odotamme taas seuraavaa kuukautta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti