tiistai 29. joulukuuta 2015

Ihana kamala sormiruokailu - 5 tapaa päästä sormiruokailun pelosta


Sormiruokailu kiinnostaa, sen hyödyistä saa lukea milloin mistäkin, mutta koko homma kauhistuttaa! Eikö vauva tukehdu? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi ruokaa? Mistä tietää, saako vauva tarpeeksi monipuolista ruokaa? Kuinka toimia, jos vauva meinaa tukehtua ja mistä tukehtumisen tunnistaa?

Monen sormiruokailua miettivän vanhemman päässä sinkoilevat yllä mainitut asiat, myös minulla. En kokenut olevani asiasta aivan kamalan peloissani sormiruokailua aloitellessamme, mutta näin jälkikäteen täytyy myöntää, että kyllä silti jännitti. Sen huomasi siitä, kuinka papukaijan lailla hoin tiettyjä asioita isovanhemmille ja vauvan isälle aina ennen yhteisiä ruokailuhetkiä: kakominen on hyvä juttu, vauvaa ei saa syöttää, vauvan suuhun ei saa työntää sormia, vauvan pitää istua suorassa aina syödessä, ei saa tehdä äkkinäisiä liikkeitä, ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa, ei saa tuijottaa - HUH, mikä määrä papatettavaa näinkin luonnollisen lunkin äidin suusta (ei saa tehdä vauvan syömisestä isoa numeroa... taisin itse olla pahin). 

Niin, kyllä se taisi jännittää. Pystyin nopeasti kuittaamaan huoleni vauvan syömän ruuan määrästä ja monipuolisuudesta, sillä tavoitteenani on imettää ainakin vuoden ikään asti, ehkä pidempäänkin ja rintamaito on joka tapauksessa vauvan pääasiallista ruokaa siihen asti. Päätimme tarjota Pienelle mahdollisimman monipuolista ruokaa, paljon samaa kuin itse syömme, heti alusta asti. Mietin myös, että kunhan tarjoaa mahdollisimman monen väristä ruokaa (kyllä, ajatteleppa!) on kattaus varmasti myös monipuolinen.

Mutta käytäntö oli se, mikä eniten jännitti. Keräsin tähän viisi itseäni auttanutta keinoa jännityksen helpottamiseksi.

1. Tutustu turvalliseen sormiruokailuun etukäteen ja tankkaa teoriaa

Omin sormin suuhun (Rapley & Murkett), englanniksi "Baby-led Weaning" on oivallinen ja kattava perusteos. Suomenkielinen painos on aika kiven alla, joten itse tilasin omani Amazonista Kindle-versiona iPadille.

Teoksen perusajatus on esitelty myös Bebesin sivuilla "Kiinteiden aloitus - baby-led weaning" ja "Näin pääset alkuun sormiruokailussa". Sivuilta löytyy myös ohjeita turvalliseen sormiruokailuun. Tärkein ohje on mielestäni se, ettei vauvaa koskaan saa jättää yksin syömään.

2. Tutustu vauvan ensiapuun

SPR:n sivuilla on paljon tietoa erilaisten vammojen ja tapaturmien ensiavusta ja niihin kannattaa oikeastaan kaikkien vanhempien tutustua.

Jos vauva meinaa tukehtua, tulee ensimmäisenä kokeilla saada tukkeena oleva vierasesine pois (mutta ei missään nimessä laittaa omia sormia vauvan suuhun, sillä se voi sysätä palan syvemmälle kurkkuun) muutamalla napakalla iskulla vauvan selkään vauvan maatessa mahallaan vanhemman polven päällä (hyvä kuva esim. MedlinePlus-sivustolla). Jos vauvan huulet sinertävät ja hengitys ei kulje, eikä palan irrottaminen edellä mainitulla keinolla onnistu, tulee heti soittaa hätänumeroon, josta neuvotaan, kuinka tulee toimia.

On kuitenkin hyvä muistaa, että tukehtuminen ja kakominen ovat eri asioita. Kakominen on yleistä etenkin sormiruokailun ensimmäisinä viikkoina, ja kakominen on hyvä juttu! Se tarkoittaa, että vauvan refleksit toimivat ja hän tekee töitä poistaakseen liian ison palan suustaan. Puolivuotiaiden vauvojen kakomisrefleksi on paljon aikuista edempänä, oikeastaan jo keskellä suuta. Se on luonnon oma turvamekanismi. Vauvan kasvaessa kakomisrefleksi siirtyy lähemmäs nielua, kuten aikuisella, ja jo vuoden iässä se on "normaalilla" paikallaan. Kakomisen jälkeen vauva usein jatkaa ruokailua suuremmin häiriintymättä.

Tukehtuva lapsi ei usein pysty ääntelemään ja näyttää hätääntyneeltä (kakova vauva näyttää lähinnä keskittyneeltä). Myös huulten sinertyminen on merkki tukehtumisesta ja tällöin tulee toimia heti.

Ensiapukurssi lienee paras tapa oppia toimimaan hätätilanteessa. (Voisi kyllä itsekin harkita!)

3. Lue muiden kokemuksista

Etsi blogeja, liity Facebook-ryhmiin (esimerkiksi Sormiruokailijat on erittäin aktiivinen ja iso ryhmä). Joku on varmasti kohdannut samoja asioita ja paininut samojen ajatusten kanssa. Esimerkiksi Facebook-ryhmien keskusteluja seuraamalla mieleen tarttuu paljon hyviä käytännön vinkkejä niin ruokailusta, turvallisuudesta kuin siivoamisestakin.

Blogista Ihmetellen kummaa tuota löytyy kattava kirjoitus "Vauvan sormiruokailun ABC", jossa on myös paljon linkkejä muihin lähteisiin. Aikaisemmin mainitsin blogin Ella ja essu, jossa voi seurata yhden pienen ihmisen oppimista. Blogi ei enää päivity, mutta on silti mukavaa luettavaa. Lenni-led weaning on myös hauska ja tutustumisen arvoinen sormiruokailua monelta kantilta käsittelevä blogi.

4. Katso videoita syövistä vauvoista

Itselläni tämä toimi yllättävän hyvin! Etsin YouTubesta ja katselin Facebook-ryhmiin postattuja videoita ja pikkuhiljaa luottamukseni vauvojen omiin taitoihin kasvoi. Kyllä ne pienet ovat ihmeellisiä ja kyllä ne oppivat nopeasti :)

5. Sano pelot ääneen

Juttele muiden vanhempien kanssa muskarissa, perhekahvilassa tai netissä. Sano huolesi ääneen - tuskin olet niiden kanssa yksin! Ehkä joku lähipiirissäsi osaa sanoa juuri oikeat sanat ja kertoa asioista niin, että pelko lievittyy. Joskus puhuminen ja huolista kertominen pienentää niitä ihan huomattavasti.

Ja jokerina: muista, ettei sormiruokailukaan ole mikään pakko! Jos se edelleen hermostuttaa, niin aloita myöhemmin. Ei ole mitään järkeä tehdä vanhempana asioita, jotka sotivat täysin omaa luonnetta vastaan. Sellaiset asiat, jotka tuottavat kohtuuttomasti stressiä kannattaa unohtaa ja olla armollinen itselleen. Kyllä se vauva kasvaa muutenkin ja oppii syömään. Syömisessä ja syömään opettelussakin on varmasti tärkeintä, että koko perhe pystyy toimimaan luonnollisesti ja juuri sillä omalla tavallaan. Uskon vahvasti, että se on ihan ykkösasia siinä, että lapsi oppii suhtautumaan ruokaan terveellä tavalla. Ja sitähän varmasti jokainen vanhempi ensisijaisesti tavoittelee.

Pelottiko teitä sormiruokailun aloittaminen ja miten siitä pääsitte yli, vai pääsittekö?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Sormiruokailijamme suosikit (6-7kk)




Aloimme tarjoamaan Pienelle kiinteitä, kun valmiusmerkit alkoivat esiintyä noin viikkoa ennen täyttä kuuden kuukauden ikää. Aivan ensimmäinen kokeilu tehtiin banaanilla. Pieni osasikin hienosti tarttua tarjottuun palaan ja viedä sen ällistyttävällä tarkkuudella suuhunsa, mutta sen jälkeen iski pieni hämmennys, eikä ruokaa päätynyt masuun todennäköisesti muruakaan.

Aloitimme homman hieman säännöllisemmin sitten seuraavalla viikolla, kun Pieni täytti puoli vuotta. Pyrimme ensimmäisen kuukauden aikana siihen, että kiinteiden kanssa harjoitellaan 1-3 kertaa päivässä. Käytännössä tämä tarkoitti, että suurimmaksi osaksi Pieni söi minun kanssani lounasta ja vaihtelevasti välipalaa sekä perheen yhteisen aterian illalla kun J pääsi töistä.

Vaippaa vaihtaessa pystyimme toteamaan, että satunnaisia paloja esimerkiksi porkkanaa ja parsakaalia päätyi kuin päätyikin masuun hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta suurin osa lensi/putosi lattialle ja muussattiin Pienen oman ruokailutuolin tarjottimelle. Mutta ei se mitään, näin sen kuului mennäkin.

Ruokaillessa pidimme Pientä silmällä ja tarjosimme lisää, kun tarjotin tyhjeni. Ruokailun päätteeksi tarjosimme aina myös vettä neuvolastakin saamamme ohjeen mukaan. Ensimmäiset kerrat Pieni oli ihmeissään, että mitähän tämä kummallisuus sitten on, mutta pikku hiljaa veden juomisesta ruokailun yhteydessä on tullut Pienelle iloinen leikki- ja harjoitteluhetki ensimukin kanssa.

Kiinteitä aloittaessa on tärkeää huomioida, että vauvan suun lihaksisto ja kieli eivät ole tottuneet ruuan käsittelyyn. Pieni oli kuivaharjoitellut mussutusta selvästi jo jonkin aikaa - hän istui kanssamme ruokapöydässä säännöllisesti noin neljän kuukauden iästä lähtien, jomman kumman sylissä - mutta tosipaikan tullen huomasi, että harjoitusta tarvitaan. Eihän kukaan ole seppä syntyessään! Lisäksi vauvojen on vielä puolen vuoden iässä hankala tarttua kovin pieniin palasiin, ja aniharva hallitsee pinsettiotetta vielä tässä iässä.

Syötäväksi tarjottavien palojen onkin nämä kaksi asiaa huomioon ottaen hyvä olla tikkuina tai pötköinä ja niin pitkinä, että niistä pääsee pilkottamaan suuhun vietävää vauvan nyrkistä. Syömistä myös helpottaa, jos ruokien tekstuuri on sen verran pehmeää, että ruoka muussaantuu lähes itsestään vauvan suussa vaikka pelkillä ikenillä.

Ensimmäiset pari viikkoa syödessä Pieni istui sylissä. Heti kun istumisesta tuli muutakin kuin hurjaa huojumista, Pieni pääsi omaan tuoliinsa. Siinä syöminen kehittyikin jo sitten harppauksin, vaikkakin koko ensimmäisen kuukauden ajan masuun päätyvän murkinan määrä pysyi vielä pienenä. Rintamaito onkin vuoden ikään asti se pääasiallinen ravinto, joten kiirettä kiinteiden kanssa ei ole!

Tulipas paljon tekstiä meidän aloituksesta, mutta mainittakoon vielä sen verran, että BebesInfon sivuilla on oivallinen "Näin pääset alkuun" -tyyppinen osio, joka kannattaa käydä läpi.

Ja sitten itse asiaan!

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (6-7kk)


1. kurkkutikut
2. höyrytetyt parsakaalin kukinnot
3. höyrytetyt porkkanatikut
4. uunissa paistetut bataattipalat (mausteena oliiviöljy, yrttejä, pippuria)
5. uunissa paistetut kesäkurpitsatikut (mausteena oliiviöljy, yrttejä, pippuria)
6. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
7. banaani
8. luumu
9. naudan entrecote (ihana imeskeltävä!)
10. mango

Tarjosimme toki paljon muutakin, mutta esimerkiksi avocado oli vielä vaikea syötävä, tomaatti ei ainakaan sellaisenaan ollut hitti ja puolikkaat viinirypäleet sinkoilivat pitkin pöytää. Vauvalle on kuitenkin hyvä antaa myös hieman "haastavaa" ruokaa, sillä tulee (yllättävän nopeastikin) päivä, jolloin sen syöminen onnistuu.

Kiinteiden aloittaminen oli jännittävää, mutta kun piti turvaohjeet mielessä, se suijui loppujen lopuksi aika helposti ja suuremmitta kommelluksitta.


























Kuinka teillä sujui kiinteiden aloitus ja mitkä olivat suurimpia suosikkiruokia?



Lisää kokemuksia matkaltamme:

Sormiruokailijamme suosikit (7-8kk)
- Sormiruokailijamme suosikit (8-9kk)
- Sormiruokailijamme suosikit (9-10kk)

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Oikein hyvä bataattikeitto



Ja kun sanon, että oikein hyvä, niin oikeasti oikein hyvää! Ja helppoa, ja nopeaa. Puolessa tunnissa valmista, lupaan. Parasta ulkoilun jälkeen, vähän tulista ja ihanan mausteista. Aineksia ei tarvitse pilkkoa aivan pieneksi, sillä kaikki laitetaan lopuksi soseeksi.

Kannattaa syödä keitto leivän ja juustojen kanssa. Olemme huomanneet, että chiabatta ja brie sopivat tosi hyvin vähän hapokkaiden keittojen ja esimerkiksi peperonatan kanssa.

OIKEIN HYVÄ BATAATTIKEITTO

(kahdelle tai kolmelle nälkäiselle)

1 bataatti
2 porkkanaa
1 punasipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 l kasvislienta
1 tl korianteria
0,5 tl inkivääriä
2 tl juustokuminaa
1 tl paprikajauhetta
cayennepippuria

1 rkl punaviinietikkaa
1 appelsiinin mehu
suolaa
mustapippuria

tuoretta korianteria

1. Pilko bataatti, sipuli, porkkana ja valkosipuli rouhean kokoisiksi paloiksi.

2. Kuullota hetki sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisää bataatti ja porkkana perään ja kuullota vielä hetki.

3. Lisää kattilaan korianteri, inkivääri, juustokumina, paprikajauhe ja cayennepippuri. Sekoita mausteet juureksiin ja anna paahtua hetki.

4. Lisää kasvisliemi ja kiehauta. Anna kiehua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia tai kunnes bataatti ja porkkanat ovat kypsiä.

5. Soseuta keitto sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Lisää joukkoon appelsiinimehu ja punaviinietikka. Lisää myös suolaa ja pippuria maun mukaan.

Tarjoile keitto heti tuoreen korianterin ja chiliöljyn kanssa.

Perheen pienimmille tämä taipuu jättämällä suola pois, käyttämällä suolatonta kasvislientä ja olemalla varovainen cayennepippurin kanssa. Sormiruokailija pääsee syömään keittoja esimerkiksi suolattomien sämpylöiden tai puurorieskojen kanssa.

Tämä keitto kyllä yllätti itsenikin maukkaudellaan, kannattaa kokeilla :)



(Note to self: peperonatan, sämpylöiden ja puurorieskojen reseptit pitää saada blogiin! hih)

perjantai 18. joulukuuta 2015

Chiliöljy se on, joka kannattaa



Chiliöljy on varmasti monelle tuttu juttu, mutta silti uskallan väittää, että aika harva tekee sitä itse. Ja sehän on suuri vääryys, sillä se saa monet arkiset ateriat tuntumaan vähän vähemmän arkisilta. Olemme tuoneet omat chilimme Italiasta, mutta aivan varmasti niitä löytyy täältä Suomestakin. Helsingissä suosittelen katsastamaan hyvin varustellut marketit, Stockan Herkun, kauppahallit tai Lähi-Idän tuotteisiin erikoistuneet marketit.

Minut chiliöljyn maku kiikuttaa samoin tein Italiaan, oliivipuiden varjoon siihen yhteen hyvään pitseriaan, joka löydettiin jo vuosia sitten. Koska kyllä, chiliöljyä voi käyttää myös pitsan maustamiseen. Haastankin kaikki tekemään omaa chiliöljyä, hakemaan Fornitalystä aitoa italialaista pitsaa ja kokeilemaan!

Pehmeän tulinen öljy maustaa myös monet keitot, pastat ja leivätkin. Miksei myös munakkaita. Ihan tosi. Ja näin helppoa se on:

CHILIÖLJY


Tarvikkeet: 
n. 0,5 l lasipullo 
Kaatonokka (ei välttämätön, mutta saa ostettua esim. Chez Mariukselta)

Ainekset:
0,5 dl kuivattuja chilejä
n. 0,5 l oliiviöljyä

1. Pese lasipullo huolella ja anna kuivua.

2. Kuumenna öljy ja chilit pannulla miedolla lämmöllä (älä paista).

3. Kaada pulloon. 

Kun pullo on puhdas ja chilit oikein kuivattuja öljy säilyy... noh, muutamasta kuukaudesta varmaankin ikuisuuteen. Meillä on aina pullollinen chiliöljyä pöydällä. Lisäämme öljyä pulloon melkein sitä mukaa kun sitä kuluu. Chilit vaihdamme ja pesemme pullon muutaman kerran vuodessa, silloin kun tuntuu, ettei chileissä ole enää alkuaikojen ytyä öljylle luovutettavaksi.

torstai 17. joulukuuta 2015

Mikä sormiruokailu ja mistä tietoa?



Mainitsin jo edellisen kirjoituksen yhteydessä sormiruokailun. Mistä siis on kyse? Kun yleisessä keskustelussa puhutaan sormiruokailusta, tarkoitetaan usein jompaa kumpaa kahdesta tavasta ymmärtää asia. Toinen liittyy sen kummempia miettimättä sanalla sanoen sormin syömiseen ja toinen englanninkieliseen termiin baby-led weaning eli BLW.

Tällä hetkellä neuvolassa kaiketi virallisesti suositellaan, että aluksi vauvalle tarjotaan äidinmaidon (tai korvikkeen) lisäksi kiinteitä ruokia soseiden muodossa 4-6kk iästä alkaen. Soseista siirrytään hiljalleen karkeampiin ruokiin ja noin 8-10kk iässä voidaan alkaa tarjoamaan ruokaa niin, että vauva voi itse syödä sitä sormin - eli sormiruokailuun soveltuvina paloina.

Kun puhumme sormiruokailusta tässä blogissa, viittaamme oikeastaan jälkimmäiseen, eli englanninkieliseen termiin baby-led weaning. Termin suora suomennos olisi ennemminkin vauvantahtinen vieroitus, mutta ehkä vauvantahtinen sormiruokailu avaa käsitettä parhaiten. Tällöin soseiden syöttäminen jätetään väliin ja siirrytään suoraan imetyksestä vauvantahtiseen sormiruokailuun. Metodi ei sinänsä ole uusi, mutta uutta on se, että vanhemmat pidättäytyvät tietoisesti vauvan syöttämisestä ja antavat vauvan tutustua tarjolle asetettuihin ruokiin omassa tahdissaan.

Tärkeintä on, että vuoden ikään asti äidinmaito (tai korvike) on vauvan pääasiallista ruokaa ja kiinteisiin ruokiin, perheen yhteiseen ruokailuun ja siihen liittyviin askareisiin tutustutaan rauhassa vauvan yksilölliseen tahtiin. Tämä pointti koukutti minut!

Vauvan kiinteiden aloittamiseen liittyvään tietoon kannattaa alkaa tutustumaan hyvissä ajoin. Meillä oli hyvin varhaisesta vaiheesta tavoitteena 6 kuukauden täysimetys ja siitä siirtyminen sormiruokailuun. Keskustelimme asiasta toki neuvolassakin, josta saimme hommalle täyden tuen. Pääsääntönä onkin, että mikäli vauva on kasvanut normaalisti eikä mitään muutakaan lääketieteellistä syytä ole, voi imetyksestä siirtyä suoraan sormiruokailuun.

BLW -metodin on kehittänyt englantilainen sairaanhoitaja, nykyään Unicef UK:n Baby Friendly Iniative -ohjelman johtaja Gil Rapley. Hän onkin, yhdessä Tracy Murkettin kanssa, julkaissut sormiruokailun tämänhetkisen perusteoksen Omin sormin suuhun (engl. Baby-led Weaning: Helping Your Baby To Love Good Food). Suomenkielinen painos on aika kiven alla ja kirjastoissakin varauksia tuntuu riittävän, mutta minä hankin omani englanninkielisenä Kindle-versiona iPadille. Helppoa kuin heinänteko ;) Metodia esitellään myös verkossa Rapley Weaning -sivustolla.

Suosittelen kirjaan tututstumista.Vaikka moni asia lukiessa vaikuttaa täysin maalaisjärjellä oivallettavaksi, antaa se varmuutta sormiruokailun aloittamiseen ja valmistaa tiettyihin asioihin, kuten SOTKUUN. Sillä sotkuahan tulee. Mutta ei se mitään, kun siihen on osannut varautua. Itse olen sellainen tyyppi, että haluan ahmia mahdollisimman paljon tietoa asioista ennen varsinaista toteutusta.

Ennen kirjaan sijoittamista voi kuitenkin tutustua Bebesinfon kattavaan tietopakettiin sormiruokailun hyödyistä ja aloittamisesta. Muutamalle sivulle on kerätty Rapleyn teoksen peruspointit niin vauvan valmiusmerkkien kuin turvallisuudenkin osalta.






Ainakin omalla kohdallani olin onnellinen myös siitä, että saatoin lukea etukäteen ihmisten omia kokemuksia sormiruokailusta. Siksi kannattaa katsastaa vaikkapa aiheeseen liittyvät Facebookin ryhmät - niissä voi vertailla kokemuksia muiden vanhempien kanssa, jakaa hyviksi todettuja reseptejä ja vaikka hehkuttaa oman vauvan taitavuutta. Luin myös alusta loppuun blogin Ella ja essu, jossa sormiruokaillaan soseiden lomassa suomalaisia neuvolasuosituksia kunnioittaen. Vaikka meillä mennäänkin 100% sormiruokaillen, löytyy blogista kivoja kokemuksia ja reseptejä. Blogin pitäjä julkaisi aiheesta myös kirjan Minä syön itse, mutta siihen en ole tutustunut.

Minäkin keskustelen aiheesta toki mielelläni, sillä olen siitä aika innoissani! Laittakaa kommenttia myös kirjoitusaiheista - mikä sinua sormiruokailussa askarruttaa? En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta voimme yhdessä etsiä lisää tietoa ja jakaa sitä keskenämme :)

Seuraavina viikkoina ajattelin kirjoittaa mm. sormiruokailun hyödyistä ja meidän perheen sormiruokailusta, sen edistymisestä, vauvan kuukausittain vaihtuvista suosikkiruuista ja sormiruokailuun liittyvistä peloista. 

(Minua kiinnostaa kovasti myös aiheeseen liittyvä tutkimustieto, joten laittakaa artikkelilinkkejäkin jakoon!)

tiistai 15. joulukuuta 2015

Sormiruokailijan broileripyörykät





Sormiruokailijamme on 7,5kk vanha. Olemme sormiruokailleet nyt puolitoista kuukautta ja tähänastisen kokemuksen pohjalta näyttäisi siltä, että BLW-metodissa voi kuin voikin olla jotain perää (sinänsä kiva, kun ollaan sentään tälle tielle lähdetty).

Viime viikolla tapahtui huimaa edistystä kun Pieni oppi pinsettiotteen ja masuun alkoi selvästi päätymään enemmän ruokaa. Baby led weaning -metodissa, tai lapsentahtisessa sormiruokailussa, on siis ideana jatkaa vauvantahtista ruokailua myös kiinteiden aloituksen myötä. Näin syöminen kulkee mahdollisimman luonnollisesti lapsen kehityksen mukana. Ajattelin kirjoittaa aiheesta lähiaikoina enemmänkin, kunhan saamme vielä vähän kokemusta lisää. Mutta huomiona siis sen verran, että näyttää oikeasti siltä, että pinsettiotteen oppiminen on yhteydessä vauvan kykyyn käsitellä ruokaa suussaan ja ruuan nielemiseen. Jännittävää!

Pieni on alkuviikoista asti pitänyt kanasta ja lihapullista, joten päätin kokeilla kanapullia. Nämä sopivat aineksiensa puolesta jo 6kk ikäiselle, mutta rakenne on helpompi vähän kokeneemmalle ruokailijalle, minkä vuoksi suosittelisin valmistamaan näitä 7kk iästä lähtien. Noin 10kk ikäiselle kaurahiutaleet voi halutessaan korvata 0,5 dl korppujauhoilla ja veden 1 dl kermaviilillä tai maustamattomalla jogurtilla.



PIENEN SORMIRUOKAILIJAN BROILERIPYÖRYKÄT


(n. 15 kpl, sopii sormiruokailijalle 7kk iästä lähtien)

400g broilerin jauhelihaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl (lämmitettyä) vettä
1 pieni sipuli
valkosipulia 
1 porkkana
1 kananmuna
1 rkl oliiviöljyä
1 tl paprikajauhetta
1 tl rosmariinia
0,5 tl timjamia
mustapippuria

1. Laita puurohiutaleet turpoamaan noin 15 minuutiksi: lisää niiden joukkoon 1 dl (lämmitettyä) vettä (myös esimerkiksi kauramaito käy). Hiutaleet turpoavat parhaiten kuumennetussa vedessä.

2. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne öljyn kanssa paistinpannulla. Raasta porkkana sipulin pehmetessä.

3. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita tasaiseksi.

4. Muotoile taikinasta lihapullia tai pötkylöitä vedessä kostutetuin käsin. Veden avulla taikinaa on helpompi käsitellä, kun se ei takerru ja tahmaa.

5. Paista pallerot uunin keskitasossa 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes kypsiä.

Minä söin Pienen kanssa tätä samaa, mutta halutessasi voit erotella taikinan kahteen osaan kohdan kolme jälkeen. Aikuiseen makuun toiseen osaan voi lisätä suolaa. Merkkaa suolattomat pallerot esimerkiksi vedessä liotetuilla hammastikuilla.

Ylimääräiset voi hyvin pakastaa - meillä jäikin aikamoinen satsi, kun Pienen kerta-annos on vielä 1 pallero. Tarjoile esimerkiksi höyrytettyjen vihannesten tai uunissa paahdettujen kasvisten kanssa.

Mitä muita lisukkeita broileripyöryköille sopisi?


lauantai 12. joulukuuta 2015

Toscanalainen sitruunakakku




Homma menee ihan jälkkäriksi, mutta kun viikonloppu!

Tässä kakussa on ihanan pehmeä sitruunainen täyte, joka valmistuu yllättävän helposti.  Suosittelen kokeilemaan, mikäli kaipaat pirteää jälkkäriä tai ihan vaan jotain hyvää tämän pimeän talven valoksi. Herkkua!

Resepti löytyy mahtavasta jo vuonna 2006 julkaistusta Marja Lindforsin All'italiana - Ruokia Italiasta -kirjasta. Opuksessa on tosi hyviä perusreseptejä ja meillä palataankin kirjan pariin tasaisin väliajoin. Pidän erityisesti siitä, että reseptit on jaoteltu aineksittain. Teoksessa esitellään siis muutamia italialaisen keittiön perusraaka-aineita ja niihin liittyviä reseptejä. Tällä hetkellä kirjaa näyttää olevan saatavilla vain yhteisniteenä teoksen Cucina Povera kanssa, mutta ehkä antikvariaateissa onnistaa.

Käytössä olemme huomanneet, että jotkin reseptit saattavat vaikuttaa vaikeaselkoisilta, minkä vuoksi suosittelen kirjaa erityisesti sellaisille, joille italialainen keittiö on jo jonkin verran tuttu. Meillä teos toimii arkiruuanlaiton tukena, muistuttamassa perusruuista. Kotiruokaa varten siis erityisesti.

TOSCANALAINEN SITRUUNAKAKKU


(kahdeksalle)

Pohja:
200 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g  sokeria
2 munaa
100 g voita

Täyte:
5 dl lämmitettyä maitoa
3 keltuaista
100 g sokeria
50 g vehnäjauhoja
1 luomusitruunan kuori

koristeeksi tomusokeria

1. Valmista ensin täyte: Laita kattilaan keltuainen, sokeri ja raastettu sitruunan kuori. Kuumenna seosta hiljalleen.

2. Lisää jauhot ja maito. Keitä 5-10 minuuttia miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Saattaa kestää tosiaan hetki, ennen kuin sakeneminen alkaa, mutta se tulee tapahtumaan, ja sitten kastike saostuukin nopeasti.

3. Siirrä kastike jäähtymään ja tee sillä aikaa pohjan taikina: Sekoita jauhoihin leivinjauhe ja sokeri.

4. Lisää (huoneenlämpöinen) voi nokareina ja kananmunat yksitellen.

5. Yhdistä aineet sormin nyppimällä ja sekoita taikina tasaiseksi.

6. Kauli puolet taikinasta vuoan kokoiseksi ja painele voideltuun uunivuokaan. Lisää täyte ja kauli loput taikinasta kakulle kanneksi.*

7. Paista kakkua 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

8. Anna kakun jäähtyä ennen kuin nostat sen pois vuoasta. Ripottele koristeeksi tomusokeria ja nauti hyvässä seurassa :)

* Me käytimme paistamisessa 25cm lasivuokaa, mutta hieman pienempi olisi toiminut paremmin. Tällöin kakusta olisi saanut hieman paksumman.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

perjantai 11. joulukuuta 2015

Amerikkalaiset pannukakut ja sitruksinen vadelmasurvos


Mikään ei voita maailman parasta pannaria, mutta joskus tekee mieli muutakin. Lähes yhtä yksinkertaisista aineksista saa aikaan herkulliset amerikkalaiset pannukakut. Olen kokeillut muutamia reseptejä, mutta tämä Myllyn Parhaan nettisivuilta löytämäni on toistaiseksi toiminut parhaiten.

Pannukakkujen kaverina syödään perinteisesti vaahterasiirappia, mutta tällä kertaa pyöräytin sauvasekoittimella pakastevadelmia sokerin ja sitruunamehun kanssa. Mukavan kirpsakka lisuke muuten aika makeille pannukakkusille. Toimii erittäin hyvin myös mansikoista!

Perheen aivan pienimmälle nämä eivät sovi, mutta viime vuosina blogeissa pyörineet banaaniletut sopisivat myös meidän 7kk vanhalle Pienellemme. Aionkin kokeille reseptiä lähiaikoina. Olen kuullut, että banaaniletut kannattaa paistaa pienellä lämmöllä, sillä ne hajoilevat helposti, Kerron sitten kokemuksia!

AMERIKKALAISET PANNUKAKUT


(noin 15 kpl amerikkalaista kokoa tai 30-40 pientä)

3 munaa
2-3 rkl fariini- tai tummaa sokeria tai juoksevaa hunajaa
5 dl Myllyn Paras Erikoisvehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl suolaa
2-3 dl maitoa
2 dl kermaviiliä
½ dl voisulaa

1. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. 

2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää vaahtoon vuorotellen jauhoseosta ja nesteitä, niin että saat paksun pannaritaikinan.

3. Paista pienellä munakas- tai blinipannulla paksuja, vajaan senttimetrin paksuisia lettuja. Kuumenna pannu ensin kunnolla ja laske sen jälkeen levyn tehoa asentoon 1-3, sillä taikinassa on sokeria, joka ottaa väriä helposti. Käytä paistamiseen rasvaa.

Perinteinen lettupannukin kelpaa, mutta ihan amerikkalaiseen pannukakkukokoon ei näin päästä. Annostele tavalliseen lettupannuun mahdollisimman paksulti taikinaa. Tarjoile juoksevan hunajan tai vaahterasiirapin sekä kermavaahdon kanssa.
(Resepti: Arja Elina Laine, Myllyn Paras Oy)


SITRUKSINEN VADELMASURVOS


n. 2 dl (kotimaisia) pakastevadelmia
sokeria ja sitruunamehua oman maun mukaan

1. Anna pakastevadelmien sulaa hetki, mutta ei aivan pehmeäksi. Lopputulos on herkullisin, kun survos on vielä hieman jäisen jähmeää.

2. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Voit käyttää mausteeksi myös (luomu)sitruunan kuorta.

3. Surauta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja tarjoile heti.





Onko teillä vinkkejä hyvistä banaaniletturesepteistä? Minkälaisilla lisukkeilla pannukakut teillä syödään?

tiistai 8. joulukuuta 2015

Rohkeasti seuraamaan

Tutustun pikkuhiljaa tällaiseen kuin Bloglovin, joten...


Tutustutaan yhdessä hyvään ruokaan ja pähkäillään joskus myös sormiruokailun kiehtovaa maailmaa täällä pienen perheen ruokablogissa.

Keitäs meidän kannattaisi seurata?


Superhelpot teeleivät (ai mikä bloggaustauko?)



Muistatteko koulun köksän tunnit? Ja ne oppikirjat, joiden kannessa oli mansikka (vai mustikka)? No, minä muistan hämärästi ja harmittelen silloin tällöin, ettei kumpikaan meistä säästänyt näitä suomalaisen ruuanlaiton perusteoksia. Joskus teinivuosina olen kuitenkin ottanut talteen reseptin silloiseen suosikkiini: teeleipiin.

Tässä vaiheessa täytynee ohimennen kertoa pari juttua, sillä edellisestä postauksesta on aikaa X vuotta. Olemme sittemmin menneet naimisiin ja meillä on nyt 7 kuukauden ikäinen vauva. Ehkäpä Pieni on syy siihen, että ruokajuttuja on viime aikoina joutunut miettimään taas ihan eri tavalla, kun lounasta ei voikaan päivittäin käydä syömässä jossain keskustan lukuisista (ja ihanista!) kuppiloista. Tai noh, J voi, minä en - ainakaan ihan joka päivä :) Tämän lisäksi Pieni syö myös jo muutakin kuin ämmää. Lyhyesti: tarvetta helpolle ja herkulliselle, mutta silti terveelliselle ja vaihtelevalle ruualle todellakin ON. Blogissa olisi siis nyt mahdollisuus terästäytyä ja laittaa ylös meidän perheen hyväksi todettuja reseptejä - myös pienelle sormiruokailijalle suunnattuja!

Mutta, takaisin teeleipiin!

Oma heikko kohtani on aina ja edelleen aamupala. Yritän kovasti olla puuroihminen, mutta se onnistuu vain vaihtelevasti, minkä vuoksi joskus turvaudun aamu- tai välipalalla vanhoihin kunnon teeleipiin. Ja smoothieihin, mutta se on ihan oma maistuva maailmansa.

Näissä teeleivissä on se hyvä puoli, että jauhojen ja puurohiutaleiden suhteita vaihtelemalla ja erilaisia laatuja kokeilemalla vain taivas on rajana: kokeile rohkeasti kaikkea vehnäjauhoista sämpyläjauhoihin tai kaurahiutaleista neljän viljan hiutaleisiin. Äläkä unohda siemeniä, juustoja, yrttejä ja oliiveja.

Tokihan nämä kulkevat helposti mukaan kaupungille välipalaksi ja muokkaantuvat (jätä suola pois) ihan pienenkin suuhun sopiviksi. Pitemmittä puheitta, tässä teille hieman muokkaamani reseptilemppari:


HERKUTTELIJAN TEELEIVÄT



 (neljälle)

4 dl vehnäjauhoja
1 dl puurohiutaleita
1 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
n. 1 dl parmesaaniraastetta
2 dl vettä tai maitoa
2 rkl oliiviöljyä

mausteeksi yrttejä (timjamia ja rosmariinia), koristeeksi siemeniä (pinjansiemeniä ja seesaminsiemeniä)

Leipäsiin voi lisätä oman maun mukaan myös vaikka oliiveja, erilaisia juustoja, aurinkokuivattuja tomaatteja... go crazy!

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.
2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään (myös esim. juustoraaste tai oliivit).
3. Lisää vesi/maito ja öljy.
4. Sekoita taikinaksi ja tee pellille joko yksi suuri leipä tai neljä pienempää. (Huomioithan, että paistoaika saattaa vaihdella leivän koon mukaan, joten kannattaa tarkkailla valmistumista.)
5. Koristele haluamallasi tavalla.
6. Paista uunin keskitasossa n. 10-15 minuuttia tai kunnes leipien pinta on kauniin kultainen.

Itse nautin nämä mielellään suoraan uunista lämpiminä, joko pelkän sulatetun voin kanssa tai halkaistuna kuin sämpylät, vaihtelevin raikkain täyttein.

Miten sinä tuunaisit teeleipiä?