Tuleva tupariherkku: maapähkinävoi-browniet

Sarjassamme "uskoinkylläettätuleehyväämuttatulikinkoukuttavanhyvää". Ah. Jatkan jo aikaisemmin aloittamaani K-ruoka -lehden selailua ja sen suklaareseptien kokeilua. Maapähkinävoi-browniet. Tämä. On. Hyvää.

Olemme juuri tekemässä muuttoa tammi-helmikuun vaihteessa (ihan oma stoorinsa vauvan kanssa!), ja tavoillemme uskollisina suurin osa tuparimenyystä on jo suunniteltu. Tykkäämme tarjota juhlissamme ruokaa ja sitä onkin saatavilla paljon. Pahin painajaisemme olisi se, että juhlistamme loppuu ruoka kesken! Vieraat tietävät jo paastota aamupäivän ennen meille tuloa <3

Tarjoamme usein paljon enemmän suolaista, sillä makea uppoaa usein hieman huonommin. Yleensä tarjolla on kuitenkin jonkinlainen leivos, kakku tai ainakin suklaata ja keksejä. Nyt ajattelin tehdä näitä superhelppoja maapähkinävoi-brownieita, jotka äitini synttäreillä saivat aikaan ihastusta. 

Browniet ovat söpön näköisiä ja hämäävät luulemaan, että niiden eteen on nähty paljonkin vaivaa. Tämä on kuitenkin illuusio, sillä voin sulattaminen on tämän reseptin vaativin kohta. Täydellisiä makeita paloja siis! (Toki myös helppoudessaan petollisia, sillä näitä voi tulla tehtyä aika usein, hih.)

MAAPÄHKINÄVOI-BROWNIET

(noin puolikas pellillinen)

1 levy (200g) tummaa leivontasuklaata

200g voita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

3 kananmunaa

MAAPÄHKINÄVOITAHNA

1 dl (100g) maapähkinävoita (luomu)

2 rkl sokeria

1. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Siirrä kattila pois liedeltä ja sulata joukkoon paloiteltu suklaa.

2. Lisää seokseen loput taikinan ainekset ja sekoita tasaiseksi.

3. Sekoita maapähkinävoi ja sokeri keskenään.

4. Kaada suklaataikina leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan (24x32cm). Lusikoi päälle maapähkinävoitahna. Vedä veitsellä marmorikuvioita taikinaan (tosi hauskaa, päästä luovuutesi valloilleen).

5. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Brownien kuuluu jäädä meheväksi!

Nammmmmm!

Suormiruokailijamme suosikit (7-8kk)

Toinen sormiruokailukuukautemme oli kovin vaihteleva. Vaipasta alkoi löytyä ihan kunnollista tavaraa (sori! :x), joten ruokaa meni masuun kasvavissa määrin. Pyrin aluksi siihen, että Pieni söisi kaksi tai kolme ateriaa joka päivä, mutta useimpina päivinä Pieni söi kiinteitä kaksi kertaa: lounaalla ja illallisella. Se toimi loppujen lopuksi hyvin, sillä aamuisin Pieni halusi lähinnä tissitellä ja välipälä vei usein ruokahalua illalliselta, joka meillä on koko perheen yhteinen ateria, minkä vuoksi halusin toistaiseksi priorisoida illallisen välipalan kustannuksella.

Lähempänä kahdeksan kuukauden ikää Pieni tuntui tajuavan ruokailun jujun ja näyttää merkkejä siitä, että hän kaipaa päivän aikana myös kiinteää ruokaa. En osaa tarkalleen sanoa, mitä nämä merkit ovat. Kyseessä on ehkä enemmänkin sellainen tietynlaisesta käyttäytymisen muutoksesta äidille tuleva tunne (kutsukaa vaan hippipöpiksi :D). Ehkä selkein merkki on se, kun huomaa ja tietää, että tuolla pienellä ihmisellä on nyt nälkä, mutta rinta ei vain... riitä. Levottomuutta ja maiskutusta. Sen huomaaminen oli toisaalta riemukasta (jee, tää tyyppi tykkää syödä ruokaa!) ja toisaalta hieman haikeaa (tästäkö se vieroittuminen pikku hiljaa alkaa?).

Joka tapauksessa Pieni alkoi kahdeksan kuukauden ikään tultaessa ymmärtää, että kiinteällä ruuallakin nälkä lähtee - ja sehän tämän opettelun tarkoitus kai onkin :)

Rinnalla käyntien määrä päivässä ei oman tuntumani mukaan ole juurikaan muuttunut, mutta rinnallaolon kesto on lyhentynyt. Joko tyyppi on tehokkaampi tai sitten hän ei vaan kaipaa ihan niin paljoa maitoa kuin ennen. Mene ja tiedä!

Huomautettava on kyllä tässä vaiheessa sekin, että käsien näppäryys on parantunut ja pinsettiote on ihan jo hallussa. Samaan aikaan ruuan pudottelu ja heittely lisääntyi hieman yllättäen. Ehkä Pieni tajusi, että nyt kun ruokaa (ja kaikkea muutakin) saa hallitummin käsiteltyä, sillä voi tehdä vaikka mitä! Ihan varmasti myös ensimmäisten hampaiden tulo juuri ennen kahdeksan kuukauden merkkipaalua vaikutti ruuan maistumiseen: jääkaappikylmä kurkku oli ihanaa, mutta moni muu ruoka päätyi lattialle varmaan ihan vain siksi, ettei haluttanut pureskella juuri silloin juuri sitä.

Lempparit pysyivät osin samoina, mutta muutoksia mieltymyksissä (ja toki myös taidoissa) tapahtui. Viime kuussa esimerkiksi kala ei oikein uponnut, kun nyt lohi aiheutti ihania riemunkiljahduksia! Myös avokado alkoi maistua, vaikka ei ylläkään ihan suosikkien joukkoon. Kurkkutikut, bataatti ja parsakaali pysyivät varmoina valintoina kun taas kiivi ja verigreippi yllättivät ainakin äidin suosiollaan.

PIENEN SORMIRUOKAILIJAMME SUOSIKIT (7-8kk)

1. kurkkutikut
2. uunissa paahdettu bataatti
3. höyrytetty parsakaali
4. uunissa paistettu yrttimaustettu kana
5. uunissa paistettu yrttimaustettu lohi
6. lohi-riisilaatikko
7. banaani-omena-puurorieskat
8. liha-makaronilaatikko
9. kiivi
10. verigreippi

Mielenkiinnolla odotamme taas seuraavaa kuukautta!

Pirkan Naked cake - Suklaisin suklaakakku

Tykkään leipoa kakkuja oikein paljon. Keräilen Pinterestiin kuvia toinen toistaan kauniimmista kakuista ja omat tuotokseni ovat... noh, eivät aivan saman näköisiä... enemmän rouheita, heh :) Mutta ei haittaa, ehkä harjoitus tekee mestarin tässäkin! Tai ainakin pyöristää harjoittelijaa. Juhlat ovat kuitenkin mahtava tekosyy leipomiselle, joten jouluna sain kokeilla koko alkutalven minua houkutellutta reseptiä. Kyllä: Pirkka ruoka-lehden talvinumeron kannessa komeillutta nakua kakkua.

Lehden resepti on 18 senttiselle kakkuvuoalle (maistettuani ymmärsin myös miksi... kakku on niin suklainen, ettei sitä kerta kaikkiaan voi syödä paljoa kerrallaan), mutta koska meillä ei sellaista ole, J laskeskeli reseptin 23 senttiselle vuoalle. Oih ja namskis. Kakkua syötiin muun jouluruuan kanssa sitten muutama päivä aika monen ihmisen voimin. Hyvää oli.

Täytteen suklaaganache oli muuten täydellinen suklaakakun kuorrutukseen. Aion varmasti käyttää sitä muissakin leipomuksissa!

(Rrrrakastan suklaata.)

PIRKAN NAKED CAKE 23CM VUOALLE

(riittää naapureillekin)

POHJA

5 kananmunaa

4 dl sokeria

80g voita sulatettuna

1,6 dl maitoa

4,8 dl vehnäjauhoja

0,8 dl raakakaakaojauhetta

3,2 tl leivinjauhetta

KOSTUTUS

2,4 dl espressoa tai tummapaahtoista kahvia

SUKLAAGANACHE

6,5 dl kuohukermaa

560g tummaa (leivonta)suklaata

50g voita sulatettuna

KORISTEEKSI (esim.)

kinuskikastiketta

fudgepaloja

POHJA

1. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (halkaisija 23cm). 

2. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää keskenään sekoitettu voisula ja maito. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe. Lisää seos ja kääntele tasaiseksi taikinaksi (vältä turhaa sekoittamista, jotta taikina ei sitkisty). Kaada taikina vuokaan.

3. Paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 50 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä (koska taikina on suurempi kuin alkuperäisessä ohjeessa, kannattaa varautua hieman pidempään paistoaikaan). Peitä vuoka leivinpaperilla paistamisen loppuvaiheessa, jos pinta tummuu liikaa. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja leikkaa kolmeen osaan.

SUKLAAGANACHE

4. Rouhi suklaa veitsellä. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja kaada suklaarouheen päälle kulhoon. Anna suklaan sulaa hetki ja sekoita tasaiseksi. Lisää lopuksi sulatettu voi. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä noin tunti ja siirrä sitten vielä noin tunniksi jääkaappiin. Sekoita muutaman kerran jäähtymisen aikana, mutta älä vatkaa.

KAKUN KOKOAMINEN JA KORISTELU

5. Nosta alin kerros tarjoiluvadille. Kostuta kylmällä kahvilla. Levitä päälle kinuskikastiketta ja suklaatäytettä ja nosta toinen kakkulevy päälle. Jatka samoin ja kostuta päällimmäinen kakkulevy alapuolelta. Lisää kakun pinnalle vielä suklaatäytettä ja kinuskikastiketta sekä esim. fudgepaloja, suklaarouhetta tai muuta ihanaa. Siirrä kakku tekeytymään jääkaappiin muutamaksi tunniksi.

(Suklaa-overdose, olkaa hyvät <3)

Sormiruokailijan kaura-porkkanaleipäset

Halusimme vähän aikaa sitten kokeilla ensimmäisen kerran syödä Pienen kanssa keittoa ja päätin tehdä hyväksi havaittua bataattikeittoa. Olen oikeastaan huomaamattani vältellyt keittoa, soseita ja kaikenlaisia kastikkeita, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Lusikan käyttö ei vielä ihan vakuuta, joten piti kehittää jotain dipattavaa. Moni vihannes sopii siihen hommaan mainiosti - kuvassa nyt paahdettu kukkakaali, mikä toimi mielestäni oikein hyvin myös makunsa puolesta! Söin siis itse taas samaa ruokaa, sillä se oli alun perin iso kannustin sormiruokailuun lähtiessämme. Siis se, että voisimme syödä jo varhain koko perhe yhdessä. Päätin kuitenkin tehdä lisäksi myös näitä kaura-porkkanaleipäsiä kokeeksi, ja hyvin toimivat :)

Leipäset ja kukkakaali keräsivät itseensä mukavasti keiton mausteista mehevyyttä ja sotkua tuli loppujen lopuksi yllättävän vähän. Heh, se on aina plussaa. (Ei vielä ihan pahasti kyllästytä kyykkiä lattiaa pesemässä monta kertaa päivässä. Vielä.)

Tätä ruokaa Pieni sai syötyä hieman alle kahdeksan kuukauden iässä, mutta ainesten puolesta ei taida olla rajoituksia pienemmällekään. Riippuu ihan perheen mausta mausteiden suhteen. Nyt alkuvuoden pakkasille oikein mukavan lämmittävää ruokaa ulkoilun päälle!

SORMIRUOKAILIJAN KAURA-PORKKANALEIPÄSET

(9 kpl)

1 porkkana raasteena

3 dl kaurahiutaleita

2 dl vettä/äidinmaitoa/kauramaitoa tmv.

1 rkl oliiviöljyä

iso hyppysellinen timjamia tai korianteria

0,5 tl ruokasoodaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää joukkoon porkkanaraaste, vesi ja öljy.

3. Sekoita ainekset ja laita lusikalla pellille yhdeksään kekoon. Muotoile keot pyöreiksi leipäsiksi.

4. Paista 250 asteisen uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Käsittämättömän helppoa!